10. syyskuuta 2017

Lähdetääs...!

Pari vuotta sitten tulin Johtajatulilta kotiin sellaisen ajatuksen kanssa, että vain sellaisia tapahtumia kannattaa järjestää, joihin löytyy innostuneita tekijöitä. Väkisin ei kannata pitää tapahtumaa hengissä, jos siitä ei kukaan jaksa innostua. Tämän jälkeen en ole surrut sitä, että Tallomarally on kuollut. Into sen tekemiseen meni jo vuosia sitten, vaikka itse kullakin on kivoja kisakokemuksia. Tänä vuonna tulin Johtajatulilta toisenlaisen ajatuksen kanssa: neljännestä sektorista voi ottaa oppia.

20. elokuuta 2017

Samalla mitalla

Kävin joitakin viikkoja sitten Vapriikissa Tampere 1918 näyttelyssä. Siitä oli varoitettu, että ei alle 13-vuotiaille. Ehkä parhaiten mieleen jäi kuvaus siitä, miten syksyllä 1917 ja talvella 1918 Tampereella vallitsi punainen terrori. Kun valkoiset alkoivat päästä voitolle, nosti päätää valkoinen terrori. Minulle jälkimmäinen on jotenkin tutumpi, koska luin herkässä iässä Täällä Pohjantähden alla. Nyt on sata vuotta kulunut. Ovatko suomalaiset viisastuneet?

18. heinäkuuta 2017

Mitä partiossa tehdään?

Nuorena oli hyvin vaikea vastata lyhyesti kysymykseen siitä, mitä partiossa tehdään. Kerran jopa kannoin suorituskirjan kouluun. Nykyään vastaus tulee työkavereille helposti: partiossa opetellaan olemaan toisten ihmisten kanssa. Tähän työkaverini, ekaluokkalaisen äiti, vastasi, että partiossa kaikki tosiaan tehdään aina ryhmässä, ei koskaan yksin. Partiokaverini siihen, että ei ole ajatellut asiaa, mutta näinhän se on. Olisi ihan mahdotonta ajatella partiotaitokisaa, jossa kilpailisivat vartioiden sijaan yksilöt. Kolme on ihan ehdoton minimi.

10. heinäkuuta 2017

Jaksaakohan se?

Kun Tarkkailija siirtyi sudenpennusta seikkailijoihin, oli edessä jotain pelottavaa. Ei tietenkään Tarkkkailijalle vaan minulle, äidille. Jännitin ennen syksyn ensimmäistä seikkailijaretkeä, mutta se hoidettiinkin siellä ilman rinkkaa. Jännitin vähän vähemmän ennen omaa laavuretkeä, kun käveltävää matkaa oli alle kaksi kilometriä. Se sujuikin ongelmitta. Kevään retkeä ei tarvinnut jännittää, kun sitä ei siellä ollut ollenkaan. Kesäleirillä se olisi edessä. Sillä pelottavalla jutulla oli nimikin. Sitä sanotaan haikiksi. Ilmoitin heti ensimmäisessä suunnittelukokouksessa, että hoidan seikkailijoiden haikin. Silloin voin peittää hermoiluni ja suunnitella reitin ihan itse.

4. heinäkuuta 2017

En oo rahaa käyttänyt.

Olen syksystä saakka kaikki vapaahetket kiertänyt maita ja mantuja puhelin kädessä öttiäisiä metsästäessä. Stoppeja on tullut pyöriteltyä myös töissä tauoilla. Matkalla lounaalle osuu useampi stoppi ja gymi. Uusissa paikoissa tulee aina tarkastettua ja kierrettyä stopit ja gymit. Siitä hyvästä on tullut käveltyä jokunen ylimääräinen askel. Ja käytyä hierojalla valittamassa somekättä. Kokonaissaldo on positiivinen. Olen siksi muutaman pelikolikon ostanut ihan rahallakin.

15. lokakuuta 2016

Ketä muita tulee?

Seikkailijajoukkueeni oli taas yhtä vaille täysilukuisena, kahtena vartiona, seikkailijakisoissa. Syksyn seikkailijaretkelle osallistuimme täysilukuisena. Kaupunkikisassa peräti kolme yhdestätoista oli poissa; yhden selityksen olen kuullut ja se oli hyvin ymmärrettävä. Lippukunnan muut ryhmät eivät oikein tunnu pääsevän samaan, vaikka ihan hyviä osallistujamääriä muillakin on. Kyse voi olla ihan sattumasta, mutta on minulla selityskin tähän.

23. elokuuta 2016

Se on sen tytär

Kun Sähikäinen tuossa mitä lie vuosi sitten ilmoitti, että hän ei halua partioon ja kun päätös piti kesään saakka, olin salaisesti helpottunut. Olen vetänyt neljä vuotta laumaa. Nyt joulukuussa syntynyt ja yhden ylimääräisen sudenpentuvuoden viettänyt Tarkkailija oli valmis siirtymään seikkailijaksi. Partio ei tosiaan tuntunut olevan Sähikäisen juttu. Myöskään ajatus meistä kolmesta samassa lippukunnassa ei tuntunut hyvältä. Sitten Roihu teki tehtävänsä ja Sähikäinen alkoi uudestaan miettiä, pitäisikö kumminkin partioon.