24. heinäkuuta 2012

Nimittele ihan vain omaa äitiäsi

Minä olen lapsilleni äiti, mieheni on isä. Miksi tätä, varsinkin jälkimmäistä, on perheen ulkopuolisten niin vaikea ymmärtää? Päiväkodissa miestäni on lapsille sanottu useammin isiksi kuin isäksi. Oma isäni joskus vuosikymmeniä sitten sanoi minulle, että hän haluaa olla nimenomaa isä, ei mikään isi, ja kuulemma samaa oli sanonut hänelle hänen isänsä. Isi on vauvankieltä, lässytystä. Isä on mies.

En muista, että minun isääni olisi kukaan minulle sanonut isiksi. Miksi nykyään pidetään "isiä" jonkinlaisena oletuksena? Isille on muitankin nimityksiä, joita perheissä käytetään; iskää olen kuullut monen käyttävän ja tunnen ainakin yhden suomenruotsalaisen papan. Turvallisinta olisi pysytellä kirjakielessä, jos ei varmaksi tiedä perheessä käytettävää nimitystä.

Päiväkodissa minua sanotaan lapsilleni äidiksi, mutta Tarkkailijan toimintaterapeutti puhuu minusta milloin äiskänä, milloin äippänä. Olen ollut liian kohtelias sanomaan hänelle, että nimittelee ihan vain omaa äitiään, nuori tyttö kun vielä on, mutta minä olen lapsilleni äiti.

1 kommentti: