Onko isä vielä kuvioissa?

Vajaa vuosi sitten Tarkkailijan asioita hoitaessa olin mennä sanattomaksi, kun minulta kysyttiin, onko Tarkkailijan isä vielä kuvioissa. Meillä oli juuri kymmenvuotishääpäivä tulossa ja suunnitelmat pitkällä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun joku ammattilainen on epäillyt parisuhteemme kestävyyttä, mutta se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Tiedän, että monet parit eroavat jo ennen kuin lapset ovat kouluiässä. Silti tuntuu oudolta täytellä lomakkeita, missä se, että lapsen vanhemmat ovat keskenään naimisissa tai edes parisuhteessa, on jonkinlainen erikoistapaus. Tai jos nyt ei ihan erikoistapaus, niin ihan tasaveroinen vaihtoehto muiden rinnalla.

Kun menimme naimisiin, lupasimme pysyä yhdessä aina kuolemaan asti. Tätä tosiseikkaa ei muuta mihinkään se, että kumpikaan meistä ei avioituessamme vaihtanut nimeään. Meille molemmille myös lapset ovat tärkeitä, tärkeää on myös se, että olemme vanhempina tasaveroisia. Kun lapset olivat pieniä, niin jaoimme perhevapaat. Synnytyksen ja imetyksen vuoksi minä pidin alkupuolen, mieheni loppupuolen.

Vaikka eroaminen on usein paras huonoista vaihtoehdoista, on se kuitenkin aina myös merkki epäonnistumisesta. Ennen kaikkea, ero on aina lapselle rankka kokemus. Hyvinkin hoidettu ero on aina huonompi vaihtoehto kuin se, että vanhempien välillä rakkaus säilyy ja liitto kestää. Erossa monimutkaistuvat ihmissuhteet näkyvät vielä lastenlapsille.

Pelkästään taloudellisessa mielessäkin avioliitto kannattaa niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Siksi ei ole yhdentekevää, miten asioista puhutaan. Uskon, että loukkaa, jos puuttuvasta isästä jatkuvasti kysellään. Yhtä lailla kuitenkin loukkaa se, että jos isä ei johonkin tapaamiseen esimerkiksi työesteen vuoksi pääse, niin hänen heti arvellaan kokonaan kadonneen lapsen elämästä.