Katso karttaan!

Tarkkailija käy suunnistuskoulua. Samoin Hulivili. Hulivili on yksi meidän sudenpennuistamme ja partiokaverin poika. Hän on kaikkea sitä mitä Tarkkailija ei ole: vilkas ja ketterä. Yhteistäkin pojissa on: molemmat ovat fiksuja, mukavia lapsia, jotka osaavat hienosti lukea karttaa. Usein suunnistuskoulussa Hulivilin äiti lähtee suunnistamaan Tarkkailijan kanssa ja minä pääsen juoksemaan Hulivilin perässä.

Meillä on Hulivilin kanssa toverillinen suhde, sellainen millainen partiojohtajan ja sudenpennun suhde on. Hulivili voisi jo oikeastaan suunnistaa itsekin, mutta sitten kumminkin kaipaa vielä aikuisen tukea. Niinpä annan hänen mennä ja autan tarvittaessa. Välillä Hulivili painaa rastista ohi, välillä minäkin olen hiukan hukassa. Mutta aina ovat rastit löytyneet ja Hulivili on löytänyt ne ihan itse. Mitä nyt välillä on yhdessä karttaa katsottu ja varmistettu, että meillä on yhteinen käsitys siitä, missä ollaan. Näin partiossa suunnistetaan. Opitaan tekemällä.

Useimmat suunnistavat oman vanhemman kanssa ja loputkin ohjaajat ovat urheilijoita. Urheilevat isät valmentavat poikiaan. Metsässä kuuluu tasainen säksätys: "Katso karttaan! Ota tarkasti! Tarkasti, tarkasti! No nyt voit juosta seuraavaan risteykseen, mutta pidä peukalo siinä missä ollaan! Älä seuraa muita! Tee oma suoritus!" Siinä on isä ihan iholla eikä lapsi pääse epäonnistumaan. Eikä myöskään onnistumaan. Suunnistus on isän suoritus, jonka lapsi toteuttaa tarkkojen ohjeiden mukaisesti.

Kun Hulivili oli painanut yhdestä rastista ohi, tuumasin hänelle, että olisin minäkin siitä ohi mennyt, mutta kuuntelin, kuinka tuo yksi isä mussutti lapsilleen. Veikkaan, että meillä on metsässä hauskempaa, vaikka välillä harhaillaan. Kun reitti on selkeä Hulivili painaa niin, että minä en pysy mukana. Vaikeammalla reitillä minä pääsen joskus huomaamatta oikaisemaan hänen ohitseen, pätemään kartanlukutaidolla.

Hauskaa tuntuu olevan myös Tarkkailijalla: minäkin alan mussuttaa, kun joudun suunnistusmaastoon oman lapseni kanssa. En käytä valmennussanastoa, vaan käsken vain keskittyä suunnistamiseen ja jättämään sen ympäristön tarkkailun vähän vähemmälle. Tarkkailija kerran sanoikin, että useimmat aikuiset eivät hoputa lapsiaan vaan käskevät hidastaa. Ei ole Hulivilin äitikään valittanut, vaan kertoo maalissa, mitä kaikkea tällä kertaa tarkkailtiin.