Meillä oli laumailta ja pennut totutun levottomia. Teemana oli adventtikalenterien myynti ja siinä sivussa opeteltiin tunnistamaan kolikoita ja pikkuisen päässälaskua. Ihan hyvin se sujui, mutta sitten piti päästää pennut juoksemaan pari kertaa seurakuntatalo ympäri, jotta he ylipäätään rauhoittuisivat iltapiiriin. Samalla todettiin, että hups, taisi olla iltahartaus suunnittelematta. Johtajaparini löysi hyllystä Kirkkovuoden lasten kanssa ja totesi, että voimme lukea adventista.
Pienellä mekkalalla päästiin piiriin. Aloitin sillä, että nyt on vähän aikaista puhua joulusta, koska vasta adventti on joulun odotusaikaa. Nyt vasta valmistaudutaan adventtiin esimerkiksi hankkimalla se adventtikalenteri. Taisin todeta jotain kaupallisesta joulusta ja että se alkaa näin aikaisin, koska kauppiaat haluavat kilvan saada ihmiset ostamaan lahjoja. Sekä tietenkin adventtikalentereita voidakseen odottaa joulua oikein.
Jatkettiin joulupukilla, joka kysyy: "Onko täällä kilttejä lapsia?" Kukaan ei tunnustanut pukkiin uskovansa, mutta kerroin, miten sain joskus kauan sitten Tarkkailijankin lopettamaan jonkun kielletyn jutun puhumalla tontuista jotka kurkkivat, vaikka oikeasti keksin koko jutun. Pennut totesivat vanhempiensa olevan ihan samanlaisia.
Tästä siirryttiin Jeesus-lapseen ja Jeesuksen syntymän odottamiseen. Pennut menivät aivan hiljaisiksi, kun sanoin, että Jeesus ei kysy: "Onko täällä kilttejä lapsia?" ja kuuntelivat aivan hiljaa, kun jatkoin, että Jeesukselle kelpaavat kaikenlaiset lapset, että sellaista tuhmeliinia ei olekaan, joka ei kelpaisi. Että aina voi aloittaa alusta ja ainakin yrittää parantaa tapansa. Tätä he eivät selvästikään olleet aiemmin kuulleet.
Tällä alustuksella päästiin sitten asiaan: johtajaparini luki kirjasta, mitä adventin aika tarkoittaa ja miten jouluun valmistaudutaan. Lapset kuuntelivat ihan hiljaa. Joku totesi puoliääneen kuulleensa ennenkin Jeesuksen syntymästä, ettei tarina ole täysin outo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti