Kerkiäisitkö?

Joskus tuossa parisen vuotta sitten kuuntelin hyvin hämmentyneenä muutaman papin ja diakonin keskustelua siitä, kuinka monta vuotta he olivat pystyneet olemaan kotona lasten avulla. Yksi oli hoitanut virkaansa vuoden ja ollut neljä vuotta virkavapaalla, toisella tauko oli kestänyt seitsemän vuotta, kolmas muisteli työntekijää, joka oli onnistunut venyttämään tauon kymmeneksi vuodeksi. Kun tuli minun vuoroni avata suuni, sanoin, etten ole ollut päivääkään kotiäitinä, vaan olen aina palannut töihin heti, kun se on ollut imetyksen puolesta mahdollista. Sen sijaan olen kahdesti imettänyt öisin ja tehnyt töitä päivisin. Mielessäni muistelin ystävääni, joka oli hoitanut yhden tällaisen seurakunnan työntekijän äitiyslomasijaisuudet.

Tähän voisi pistää jonkun latteuden ammattien, työurien, elämäntilanteiden ja yleensäkin ihmisten erilaisuudesta. Väistämättä mahdollisuus pitkään äitiyslomaan on houkutteleva, jos on virka, johon palata ja jos ei ole odotettavissa, että työ muuksi muuttuu. Minulle pitkä kotiäitiys ei ole ollut vaihtoehto, monestakaan syystä, ja olen ihan tyytyväinen siihen, että mieheni hoiti oman osuutensa perhevapaista.

Aina silloin tällöin nousee esiin ajatus, että hoitovapaan enimmäispituutta pitäisi rajoittaa kolmesta vuodesta kahteen. Eihän se kaikkia kotiäitejä työelämään toisi: moni jatkaa kotiäitinä vielä hoitovapaan jälkeenkin. Vasta-argumentteina käytetään sitten sitä, kuinka raskasta ja aliarvostettua kotiäidin työ on, kuinka päiväkodit ovat nytkin täynnä ja kuinka moni jäisi sitten työttömäksi.

Yksi asia jää usein huomiotta. Kotiäidit eivät ole pelkästään kotiäitejä. Moni kotiäiti on myös järjestöjyrä. Moni yhdistys toimii kotiäitien varassa. Teoriassa yhdistysten toiminta on toki avointa myös työssäkäyville, mutta käytännön todellisuus on toista. Tänäkin syksynä olen soittanut monta kertaa lippukunnassamme vaikuttaville kotiäideille ja pyytänyt hoitamaan jotain asiaa, jonka olen ensin luvannut hoitaa, mutta en sitten vain yksinkertaisesti ole jaksanut, kerinnyt, saanut aikaiseksi. Koulun vanhempainyhdistyksen toiminnan suhteen en edes teeskentele kiinnostusta. Ei vain kykene, ei repeä ihan joka suuntaan. Onneksi kotiäidit kykenevät.