28. marraskuuta 2012

Tosi nopea!

Tarkkailijalla ehti olla päiväkodissa yhteensä kuusi eri lastentarhanopettajaa, joista yhtä muistelen erityisellä lämmöllä. En erityislastentarhanopettajaa, vaikka hän Tarkkailijan kanssa parhaiten pärjäsikin. Se vähän niin kuin kuului asiaan. Parhaimmat muistot jätti se opettaja, joka sanoi yhtenä päivänä Tarkkailijan olevan jo tosi nopea pukemaan, ettei Tarkkailija ole enää edes aina viimeinen.

Voiko tuota sen paremmin sanoa? Lasta kannustetaan. Aikuiselle taas viestin informaatiosisältö on sama kuin siinä, jos valittaisi pukemisen menevän vielä hyvin hitaasti, että yleensä lapsi on porukan hitain. Tarkkailijahan ei ollut tuossa ryhmässä nuorin, vaan hänet laskettiin isoihin lapsiin. Tässä ryhmässä Tarkkailija kehittyi huimaa vauhtia ja alkoi taantua opettajan vaihduttua. Se oli ihan kiinni opettajan asenteesta.

Lapset ja aikuisetkin ovat metkoja. He tekevät sen, mitä heiltä odotetaan. Jos kohtelet lasta aavistuksen verran isompana ja fiksumpana, mitä hän oikeastaan on, lapsi tekee parhaansa täyttääkseen odotukset. Jos taas kohtelet lasta sellaisena, mitä hän pahimmillaan on, hän tekee myös parhaansa täyttääkseen odotukset. Jos lapsen päähän iskostetaan ajatusta siitä, kuinka hidas hän onkaan, niin lapsi takuulla hidastelee eikä edes yritä. Miksi yrittäisi? Hänhän on Se Hidas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti