23. tammikuuta 2013

En nyt vain osaa

Tuumasin päiväkodilla Tarkkailijasta, että olen jo pitkään erottanut, mitkä laulut hän on oppinut minulta, siitä, pysyykö hän nuotissa. Päiväkodissa ja koulussa hän on oppinut laulamaan oikein, minä taas kun en itse osaa ollenkaan laulaa, niin minulta opitut laulut tunnistaa siitä, että niiden melodia on Tarkkailijankin laulamana hyvin erikoinen. Sain vastaukseksi naurun sijasta jotain epämääräisen kannustavaa.

Minä olen 40-vuotias ja ihan sinut sen asian suhteen, etten ole yhtään musikaalinen. Enkä liikunnallinen. Minulle ei tarvitse tulla kertomaan, että olen monissa asioissa oikein hyvä. Riittävästä piirustustaidosta on oikein kahden professorin antama lausunto, sellaista ei joka tytöllä olekaan. Sain sen, kun olin väitöslounaalla väittänyt, että olen kyllä aivan kamalan huono piirtäjä. Pitihän sekin taito sitten väitöksessä testata.

Pitäisiköhän professoritason lausunto äiteen piirustustaidosta pakata mukaan Tarkkailijan vanhempainvarttiin? Ihan siltä varalta, että Tarkkailijan äidiltään perimästä piirustustaidosta tai käsialasta tulee jotain sanomista. Hyppy on ihan tuntuva päiväkodin kannustavasta "kaikki ovat hyviä omalla tavallaan" -ilmapiiristä koulumaailmaan, jossa lasten osaamista oikeasti arvioidaan.

Myöhemmässä elämässä sitä sitten oppii, että riittävän hyvä piirustustaito tarkoittaa matemaatikolle ihan eri asiaa kuin vaikkapa graafikolle. Äitikin voi laulaa lapsensa uneen, vaikka olisi saanut laulukokeesta kuutosen. Kuoroon ei kuitenkaan ole asiaa ellei oikeasti osaa - niin kuin Tarkkailija laulaa osaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti