6. tammikuuta 2013

Lottovoitto syntyä Suomessa

Joitakin vuosia sitten presidentti uudenvuoden puheessaan arvosteli ilmiötä, jota hän kutsui jonkin sortin shoppailuksi. En enää muista mitä sanaa hän tarkkaanottaen käytti. Synnytään Suomeen ja saadaan tässä maassa ilmainen koulutus. Sitten lähdetään maailmalle johonkin maahan, jossa on kevyempi verotus. Kun tulee aika perustaa perhe, niin palataan taas koti Suomeen nauttimaan verorahoin kustannetuista palveluista. Ikävä ilmiö, jos kovin moni hyvätuloinen näin toimii, koska ilman veroja, ei ole myöskään palveluja. Vaan entäpä, jos joku toimii toisinpäin?

Umayya Abu-Hanna tuli Suomeen parikymppisenä yliopisto-opiskelijana. Hän oli aloittanut opinnot jo Israelissa ja jatkoi niitä Suomessa, siirtyi työelämään, sai kansalaisuuden, teki pitkän työuran, toimi politiikassa ja maksoi veronsa. Ihan niin kuin kuka tahansa samanlaisen koulutuksen saanut suomalainen. Perheen perustaminen kesti, mutta aikanaan hän lapsenkin sai, adoption kautta.

Kun lapsi oli kolmen, pieni perhe muutti Suomesta, tällä tietoa pysyvästi. Abu-Hanna totesi, että tämä on ollut hyvä maa elää, aikuisena, mutta lasta hän ei halua täällä kasvattaa. Voiko suomalaista tämän pahemmin loukata? Meillä on maailman pienin lapsikuolleisuus, on neuvolat, on pitkät äitiyslomat, on kotihoidontuki, on laadukas puoli-ilmainen päivähoito, on peruskoulu, on ilmainen kouluruoka ja, ennen kaikkea, meillä on Pisa. Tämänhän piti olla maailman paras maa lasten kasvaa!

Ehdottomasti hölmöimmät kommentit, joita olen Abu-Hannan perheen maastamuutosta lukenut, antavat ymmärtää, ettei hän ole riittävän kiitollinen siitä, mitä on Suomesta saanut. Suomalaisena veronmaksajana hän on aivan varmasti ollut nettoveronmaksaja. Hänen koulutuksensa ylioppilaaksi asti on maksanut Israel, lapsesta ja vanhuudenvaivoista kulut maksaa näillä näkymin Hollanti.

Yhden arabinaisen maastamuutosta ei nyt tarvitse sen kummemmin huolestua, mutta jos korkeastikoulutetut maahanmuuttajat eivät halua lastensa kasvavan tässä maassa, se on huolestuttavaa. Abu-Hannakin on etniseltään taustaltaan arabikristitty, ei juutalainen eikä muslimi. Nykymaailmassa yritykset rekrytoivat siellä, missä on osaavaa työvoimaa. Korkeastikoulutetut ovat herkkiä muuttamaan myös maasta toiseen. Työntekijät muuttavat harvoin yksin, vaan mukana seuraa perhe. Se, miten perhe maassa viihtyy, on pidemmän päälle aivan oleellista. Ei ole itsestäänselvää, että perhe viihtyy Suomessa. Vaikka meillä kuinka olisi neuvolat ja Pisa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti