22. maaliskuuta 2013

Lapsen paikka on uimarannalla

Minun vanhempani ovat opettajia. Molemmat ovat jo eläkkeellä. Opettajaperheessä lapsuus oli erilainen kuin naapureilla tai sukulaisilla. Meillä oli pitkä loma. Koko perheellä. Nyt kun minulla on vain lakisääteiset viisi viikkoa lomaa, haluan silti lasteni lomailevan enemmän. Ei siitä mihinkään pääse: kesällä lapsen paikka on uimarannalla. Kun viime toukokuussa irtisanoin Tarkkailijan päivähoitopaikan, äitini tajusi, että vastedes hän hoitaa Tarkkailijaa koulun loma-ajat. Hän sanoi vasta nyt ymmärtävänsä, miksi opettajien lomia niin kadehditaan. Lasten vuoksi.

Olisi ihanaa säätää oikein lailla, että kaikkien lasten pitäisi syntyä opettajaperheisiin. Silloin ei tarvitsisi murehtia lomattomista lapsista, jotka hikoilevat kesähelteillä päiväkotien pihoilla. Silloin ei tarvitsisi pähkäillä, miten hoidon järjestää syys-, joulu- tai hiihtolomalla. Päiväkoditkin voisi koulujen loma-aikoina sulkea. Ei tarvittaisi koululaisten iltapäivähoitoa, koska opettajan työpäivä ei ole ekaluokkalaisen koulupäivää pitempi. Päiväkoditkin voisi sulkea heti välipalan jälkeen. Ketään ei haettaisi vasta viideltä. Oppitunnit kyllä valmistelee ja kokeet korjaa lasten kanssa: minusta oli lapsena kiva leikellä kuvia koetehtäviä varten ja laskea pisteitä yhteen.

Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen. Kaikilla ei ole edes sitä lakisääteistä vuosilomaa. Kaikki aikuiset eivät ole terveitä, eivät edes kaikki sellaiset aikuiset, jotka terveiltä näyttävät. Kaikki vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa lapsiaan. Ajatus pitkistä, ihanista, kiireettömistä kesäpäivistä ei ole kaikille mahdollinen. Sitä voi lähteä moralisoimaan tai sitten... ala-asteen luokanopettajani joskus sanoi: ei pidä tuomita toista ennen kuin on kulkenut vuoden hänen saappaissaan. Tämä opetus tuntuu monelta unohtuneen.

Päivähoito-oikeus on lapsen oikeus. Se on hyvä oikeus. Kynnys tuoda lapsi päivähoitoon on pidettävä matalana. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mitä kodeissa tapahtuu, millaista lapsen elämä on, kun lapsi ei ole hoidossa. Olisi ihanaa jos voisi lailla säätää subjektiivisesta oikeudesta hyviin, välittäviin ja jaksaviin vanhempiin. Siinä vain mentäisiin ojasta allikkoon. Aivan äskettäin oli uutisissa, kuinka viranomaiset, muistaakseni Australiassa, pyysivät anteeksi takavuosien pakkoadoptioita, kun avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia oli annettu lapsettomien pariskuntien adoptoitaviksi vastoin äitien tahtoa.

Meidän lastemme paikka kesällä on uimarannalla, kiitos vanhempieni, ja samaa soisin kaikille lapsille. Aina se ei onnistu, ei välttämättä edes silloin, kun vanhemmilla itsellään on lomaa. Hyvät vanhemmat tiedostavat, milloin lasten on hyvä olla heidän kanssaan, milloin taas ei. Joskus tekee kipeääkin tajuta, että omat voimat eivät riitä. Siksi älähdän aina, jos vanhempien oikeutta tehdä itseään ja lapsiaan koskettavia päätöksiä aletaan rajoittaa. Rajoittamisesta kärsii aina ensimmäiseksi se lapsi, jonka edun nimissä rajoituksia kehitetään.

1 kommentti: