31. toukokuuta 2013

Parasta tukea

Päiväkodilla on menossa muutos. Muutos hyvään suuntaan. Erityislastentarhanopettajan vetämä integroitu erityisryhmä muuttuu integroiduksi ryhmäksi, jota vetää kaksi opettajaa. Erityislastentarhanopettajat tekevät edelleen käytännön työtä, mutta heitä ei ole nimetty mihinkään tiettyyn ryhmään. Tarkoitus on, että tukitoimet tuodaan lasten luokse eikä lapsia viedä tukitoimien luokse. Tuumasin eltolle, että tässä muutoksessa on vain yksi vika: sen olisi pitänyt tulla vasta silloin, kun Sähikäinen menee eskariin. Minulle tulee häntä ikävä. Hän hanskasi Tarkkailijan asiat loistavasti ja on samalla tavalla ihmeissään Sähikäisen kanssa kuin me kaikki muutkin olemme. Suurin osa päiväkotien erityislapsista on kuitenkin tavallisissa ryhmissä ja niissä tarvitaan hänen osaamistaan.

Erityislapset eivät synny erityislapsen leima otsassaan, vaan pikku hiljaa paljastuu, että lapsen kanssa ei kaikki mene eikä suju niin kuin lasten kanssa yleensä. Tarkkailija kerkesi olla neljä vuotta tavallisissa ryhmissä: osa työntekijöistä pärjäsi hänen kanssaan loistavasti, osa taas ei. Ne tukitoimet, mitkä tekivät erityisryhmän hänelle niin hyväksi, olisivat olleet tuotavissa ihan tavallisiinkin ryhmiin. Jos vain olisi osattu ja tiedetty tuoda. Ja haluttu muuttaa totuttuja toimintatapoja sellaisiksi, että kaikkien on hyvä olla. Enää en tiedä, onko hän oikeastaan erityislapsi, vai vain omanlaisensa persoona, koska koulu sujuu hyvin, kavereita on ja toimintaterapiakin loppuu.

Sanoin joskus päiväkodilla, että parasta tukea vanhemmuuteen, mitä he voivat päiväkodissa antaa on se, että he keskittyvät lastenkasvatukseen, koska sen he osaavat. Oma kokemukseni on, että kun päiväkodin työntekijä yrittää kovasti vanhempia ohjata, se menee hyvin helposti besserwisseröinnin puolelle. Kun minulla oli Tarkkailijan kanssa vaikea aamu tai vaikea kotiinlähtö, en kaivannut neuvoja. Kaipasin jotakuta, joka tulee ja ottaa tilanteen haltuun. Tämän elto osasi ja niin aamut kuin kotiinlähdöt alkoivat helpottua, kun emme molemmat olleet jo valmiiksi vihaisia ja Sähikäinen muuten vain hermona siitä, että kohta räjähtää. Omalta osaltaan näitä siirtymisiä helpotti sekin, että ryhmässä oli selkeä päivärytmi ja viikkoaikataulu ja että Tarkkailija sai siellä ensimmäiset kaverinsa. Tarkkailijan ei tarvinnut stressata sitä, ettei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä sitä, ettei oikein osaa mennä leikkiin mukaan. Eli siis, Tarkkailija ei ollut jatkuvasti stressaantunut eikä hänen tarvinnut purkaa stressiä äitiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti