24. kesäkuuta 2013

Pitäis liikkua

Minulla oli koulussa liikunta seiska. Sen sai, kun pyöri keskikentällä ja yritti näyttää puuhakkaalta. Kuutosen sai, kun ei teeskennellyt, vaan olla möllötti rehellisesti. Sitä teeskentelyä sanottiin asenteeksi ja yrittämiseksi. Nyt aikuisella iällä ei riitä liikkumisen teeskentely, vaan on ihan oikeasti liikuttava, jotta pysyy kunnossa. Helpommin sanottu kuin tehty. Pelkkä arkiliikunta ei nimittäin riitä, pitäisi liikkua enemmän. Tarkkailijan motoriikan kehityksen seuraaminen on kuitenkin ollut jotenkin vapauttavaa. Toisin kuin liikunnanopettajat väittivät, tässä ei ole kyse mistään opitusta asenteesta. Tämä epäliikunnallisuus on ihan synnynnäistä. Siitä ei tarvitse syyllistyä. Perintötekijöitään kun ei voi valita.

Mutta siis... pitäisi liikkua, niin minun kuin Tarkkailijankin. Kun Tarkkailija oli neljän, ryhdyin pähkäilemään, miten saisin sellaisen lapsen kiipeilemään, jolle kiipeilyteline on kauhistus. No metsässä. Mutta miten sen muksun saa sinne metsään niin, että edetäänkin eikä vain tarkkailla luontoa? Ja millä saa liikkumisen säännölliseksi? Harrastamalla suunnistusta. Silloin metsään ei mennäkään liikkumaan tai urheilemaan, muttei myöskään istuskelemaan. Sinne mennään etsimään rasteja.

Kartat ovat kiinnostavia. Ja tilastot. Suunnistaessa pääsee tutkailemaan karttoja ja metsästä tultuaan pääsee tutkimaan tilastoja. Tulosluetteloja. Kuinka pitkään mikäkin rastiväli vei? Millä rastivälillä sijaluku nousi, millä laski? Suunnistus on kiehtova harrastus. Siinä tulee liikuttua kuin huomaamattaan, kun pääpaino on reitinvalinnassa ja siinä, että pääsee metsään.

Suunnistus sopii myös kaikenlaisille lapsille. Jos tarvitsee oman aikuisen kaverikseen, ei erotu, koska suunnistuksessa kaikilla on alkuvaiheessa oma aikuinen mukana. Tarkkaavaisuus paranee, koska jos antaa keskittymisen hajota siksi, että ympärillä on kaikkea kovin kiinnostavaa, huomaa äkkiä joutuvansa kiertämään vähän pidemmän lenkin. Omaehtoisuudelle on paikkansa eikä muita kannata aina peesata, mutta jos huomaa harhautuneensa, on pakko tunnustaa virheensä ja mietittävä reitinvalinnat uusiksi. Tarkkailijan toimintaterapeuttikin sanoi, ettei hän keksisi parempaa lajia Tarkkailijalle.

Suunnistuksessa on vain yksi vika. Siinä eivät käsivoimat kehity. Liikuntana hiihto voittaakin suunnistuksen. Myös hiihtäjä pääsee metsään. Latukartta ei ole yhtä kiinnostava kuin suunnistuskartta, mutta riittävän kiinnostava kumminkin. Sitä paitsi hiihtolenkillä pääsee laskemaan mäkeä. Sukset jalassa pääsee sellaisiin paikkoihin, mihin ei talvella muuten pääse.

Pyöräilläkin voi. Eikä työmatkakaan ole minulla liian pitkä. Kun siihen tottuu. Tarkkailijan kanssa kuljemme jo monet matkat mahdollisuuksien mukana pyörällä. Työmatkapyöräilyn ainoa vika on siinä, että se pidentään lapsen hoitopäivää vajaalla tunnilla. Ei siitä voi oikein tehdä päivittäistä ennen kuin Sähikäinenkin on koulussa. Mutta sitten...

Sulan maan kaudella voisi myös soudella. Ei siis soutaa, vaan soudella. Kierrellä veneellä pitkin järveä. Tai sitten meloa. Jos vain olisi se vene. Tai kanootti. Ja saisi aikaiseksi lähteä. Lapsena tuli soudettua lähes päivittäin verkoille. Ja samalla vaivalla vähän pitemmällekin. Jos voisikin soutaa töihin!

Eli siis... pitäisi liikkua ja koska liikkuminen vain liikkumisen vuoksi on vastenmielistä, pitää kehittää jostain todellinen motivaatio liikkua. Lapsena ja nuorena asia oli selvä. Pyörällä pääsi nopeammin paikasta toiseen kuin kävellen. Se toimikin siihen saakka, kun sai ajokortin. Muuten liikkumisesta on tavalla tai toisella tehtävä retkeilyä. Pääasia on nauttia luonnossa kulkemisesta. Hyvä olo ja terveellinen väsymys hankitaan siinä sivussa. Rastien etsimisen lomassa.

4 kommenttia:

  1. Minuä heräsin "pitäis liikkua" tosiasiaan viime syksynä, kun tein pitkästä aikaa puhtaasti istumatyötä ja hokasin että keski-ikää lähestyvä menee siitä huonoon kuntoon ihan oikeasti. Bloginseuraaja haastoi tekemään sellaisia kevennettyjä crossfit-tyyppisiä lyhyitä kuntotuokiota kotioloissa. Sopivat minulle - sai tehdä yksin ja nimenomaan katsoa että jaksanko ja jaksanko ensi viikolla paremmin. Ja jaksoin. Ihan en vielä jaksan vetää leukoja mutta ehkä vuoden päästä. Hauskaa tässä on ollut se, että hiljalleen aloin löytää muutakin kivaa liikunnallista, kuten uimista ja sitä aiemmin niin inhoamaani lenkillä käymistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas huomasin, etteivät töissä juntturaan menneet hartiat enää tervehdy yhtä nopsaan kuin joskus nuorempana, kun vain vähän olkapäitä pyöritteli.

      Poista
  2. Minun seikkailuliikuntani on geokätköily -huomaamatta tulee kilometrejä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan geokätköilyä jonkun kerran yritetty, mutta... miten sen nyt sanoisi, ei vain tunnu olevan meidän juttumme. Ne kätköt on aivan liian tarkkaan piilotettu. Turhautuminen iskee.

      Poista