Kotimatkalla päätimme poiketa näkötornilla. Mihin se tyttö katosi? Siellä se kapuaa rappuja ylös kuin orava. Seitsenvuotiaat, Tarkkailija ja kaverinsa, eivät pysy perässä meistä äideistä puhumattakaan. Näkötornin huipulla juostaan rinkiä. Kun tullaan alas, Sähikäinen löytää kivan reitin luiskaa pitkin terassille ja toiselta puolen rappusia alas. Reitti pitää kiertää juosten moneen kertaan.
Onko tällä tarinalla jokin opetus? En tosiaankaan tiedä! Kai se jaksaminenkin on tunneasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti