Kuulemma lomiin ladataan ihan mahdottomasti odotuksia ja monilla loma menee riidellessä, kun se loma ei sitten vastannutkaan odotuksia. En muista mitään tuollaista. Opettajilla lomaa on niin paljon, että sitä oppii lomailemaan "oikein". On pakko. Neljä tiukasti ohjelmoitua viikkoa voi vielä mennä riidellessä, mutta että kymmenen viikkoa. Kesällä vapaa-ajasta tulee arkea. Tämä tapa olla lomalla on periytynyt meidänkin perheeseemme.
Olen kuullut perheistä, joissa erilaiset retket ovat lapsille palkintoja hyvästä käytöksestä. Jos ei osata olla, ei mennä mihinkään. Meillä toimitaan toisin. Kun seinät tulevat vastaan ja äänenpaineet nousevat, lähdetään johonkin kivaan paikkaan retkelle. Yleensä se huono käytös on vain tylsistymistä ja tekemisen puutetta. Näin myöskään lomamatkoihin ei lataudu ihan kohtuuttomia odotuksia, kun kaikkea kivaa on tehty pitkin vuotta. Tiedämme, miten itse kukin reissussa toimii: mitkä jutut on kivoja ja mistä on vain selviydyttävä. Ehdottomasti ikimuistoisin retki tehtiin hyvin kylmänä ja tuulisena kevätpäivänä näkötornin luo. Ei ollut oikeastaan kivaa, mutta jäi ainakin muistoja.
Ei Tarkkailijakaan riemusta kiljuen kouluun mennyt, mutta ihan tyytyväiseltä hän päiväänsä näytti. Varsinkin, kun oli tavannut niitä kavereita ja kertonut, millaisia soppatykkejä oli partioleirillä. Illalla tehtiin taas läksyjä eikä vain leikitty. Arki on alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti