13. elokuuta 2013

Kiva, kun koulu alkaa

Kun aloitin toisen kouluvuoden, lukukirjassa luki, että Sarista on kiva, kun koulu alkaa, voi tavata kavereita ja silleen. Mietin tuolloin, että miksi ihmeessä koulukirjoihin pitää kirjoittaa mokomaa soopaa. Loman loppuminen ei ole koskaan kiva juttu. En ole 33 vuodessa muuttanut mieltäni, vaikka työstäni ihan pidänkin. Olen hämmästyksekseni huomannut, että on niitä ihmisiä, joille loman loppuminen on oikeasti helpotus. Tämä taitaa taas liittyä jotenkin siihen, että on kasvanut opettajaperheessä.

Kuulemma lomiin ladataan ihan mahdottomasti odotuksia ja monilla loma menee riidellessä, kun se loma ei sitten vastannutkaan odotuksia. En muista mitään tuollaista. Opettajilla lomaa on niin paljon, että sitä oppii lomailemaan "oikein". On pakko. Neljä tiukasti ohjelmoitua viikkoa voi vielä mennä riidellessä, mutta että kymmenen viikkoa. Kesällä vapaa-ajasta tulee arkea. Tämä tapa olla lomalla on periytynyt meidänkin perheeseemme.

Olen kuullut perheistä, joissa erilaiset retket ovat lapsille palkintoja hyvästä käytöksestä. Jos ei osata olla, ei mennä mihinkään. Meillä toimitaan toisin. Kun seinät tulevat vastaan ja äänenpaineet nousevat, lähdetään johonkin kivaan paikkaan retkelle. Yleensä se huono käytös on vain tylsistymistä ja tekemisen puutetta. Näin myöskään lomamatkoihin ei lataudu ihan kohtuuttomia odotuksia, kun kaikkea kivaa on tehty pitkin vuotta. Tiedämme, miten itse kukin reissussa toimii: mitkä jutut on kivoja ja mistä on vain selviydyttävä. Ehdottomasti ikimuistoisin retki tehtiin hyvin kylmänä ja tuulisena kevätpäivänä näkötornin luo. Ei ollut oikeastaan kivaa, mutta jäi ainakin muistoja.

Ei Tarkkailijakaan riemusta kiljuen kouluun mennyt, mutta ihan tyytyväiseltä hän päiväänsä näytti. Varsinkin, kun oli tavannut niitä kavereita ja kertonut, millaisia soppatykkejä oli partioleirillä. Illalla tehtiin taas läksyjä eikä vain leikitty. Arki on alkanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti