Minähän oon vapaaehtonen!

Kun partiolainen saa ensimmäiset johtamistehtävänsä, hän on niistä useimmiten into piukeena. Luotetaan, annetaan vastuuta. Muutaman vuoden kuluttua hän sitten huomaa, että johdettavilla on myös vanhemmat. Ja että näillä vanhemmilla on myös Odotuksia. Monet tuovat ne myös esiin, toiset kärkkäämmin, toiset varovaisemmin: "Mitä, mitä, mitä? Eihän minun ole pakko tässä olla, voin lopettaa koska hyvänsä ja siinä sitten olette vaatimuksinenne. Täytyy varmaan selittää, miten tämä perustuu vapaaehtoisuuteen: meille ei makseta palkkaa, vaan maksamme osallistumismaksuja itsekin." Ja siinä mennään metsään niin, että rytisee. Ei minua äitinä kiinnosta, maksetaanko lasteni harrastusten ohjaajille, johtajille, opettajille, valmentajille, palkkaa. Minua kiinnostaa, onko toiminta lapsen kannalta mielekästä. Pelottavinta on, että viimeksi kuuntelin tätä keskustelua Ko-Gi -tapaamisessa. Lintukansan luulisi jo tajuavan jostain jotain.

Partiossa vanhempien kanssa keskustellessa vallitsee kauhun tasapaino. Joskus nuorena, opettajaperheen tyttärenä, puhuin vanhemmille samaan tapaan kuin opettajat usein oppilaiden vanhemmille puhuvat. Ylhäältä alas. Tärkeintä on aina puolustaa omaa organisaatiota, vaikka kuinka tietäisi, että korjattavaa on. Kun riittävän moni äänesti jaloillaan, totesin, että on parasta korjata omaa asennetta. Vanhemmat eivät tahallaan ärsytä vapaaehtoisia, koska he kyllä tietävät, että he voivat myös äänestää jaloillaan. Toisaalta, partiojohtajana siis tiedän, että jos en suhtaudu vanhempiin asiallisesti, perhe äänestää jaloillaan. Vaikka jostakin yksittäisestä lapsesta ei nyt niin väliksi olisikaan, niin ihmiset puhuvat. Maine leviää.

Vapaaehtoisuuteen perustuvan organisaation johtaminen on aivan erilaista kuin johtaminen työpaikalla. Kenelläkään ei ole direktio-oikeutta, vaan asema on aina ansaittava. Vapaaehtoisiin ja heidän ajankäyttöönsä on suhtauduttava aina kunnioittavasti. Motivointi on tärkeää. Ihmiset haluavat tehdä vapaa-ajallaan asioita, jotka tuntuvat mielekkäiltä. Vapaaehtoisuuteen ei voi vedota, kun kommunikoi organisaation ulkopuolelle eikä sillä voi selitellä huonoa toimintaa. Se on loukkaavaa kaikkia niitä kohtaan, jotka hoitavat pestinsä mallikkaasti. Sen sijaan sisäisissä suhteissa vapaaehtoisuus on aina otettava huomioon. Johtajuus ei tarkoita parempaa palkkaa, vaan kyse on tehtävästä muiden rinnalla. Jollakin täytyy olla hallussa kokonaisuus ja oikeus sanoa se viimeinen sana, jotta muut voivat keskittyä yksityiskohtiin ja jottei jokaista päätöstä tarvitse vatvoa.