Kerrotaan, että joskus muinoin olisi kunnissa ollut perhetyöntekijöitä, jotka pistivät väsyneen äidin vauvan kanssa päiväunille, hoitivat isompaa lasta tai siivosivat kodin. Tällaista palvelua ei enää oikein ole. Tai on kai, mutta tilanne saa olla todella paha, että tällaista palvelua saa. Kun Sähikäinen oli vauva, minä kuitenkin nukuin hänen kanssaan päiväunia, kun kotiamme siivottiin. Meillä nimittäin kävi kotitalousvähennyksellä joka toinen viikko kodinhoitaja siivoamassa paikat. Muutaman rankimman vuoden ajan kodinhoitaja kävi ihan viikottain, nykyään hän käy joka toinen viikko. Kotitalousvähennyksen saisi myös siitä, että kodinhoitaja tulisi kotiin hoitamaan lasta.
Parasta tässä siivouspalvelussa on se, että kun asioi yksityisen yrityksen kanssa, työn jälki on hyvää ja ne muutamat kerrat kun on ollut jotain sanomista, valitukset on hoidettu asiallisesti. Myös silloin, kun Tarkkailijan äärimmäisen tärkeät ja koko viikon kerätyt appelsiininsiemenet oli heitetty yöpöydältä roskiin. Eihän se yhden kerran, mutta jos joka viikko lapsen aarteet katoavat, niin sitten lapsi alkaa inhota kodinhoitajaa eikä se ole kenenkään kannalta hyvä asia.
Olen jo aikaa sitten todennut, että minulta nämä arkiset askareet eivät oikein suju. Ajatukset lähtevät äkkiä harhailemaan ja viikkosiivouksen sijaan olenkin järjestänyt jonkun kirjahyllyn tai kaapin - tai unohtunut lukemaan jotain lehteä tai kirjaa, joka piti pistää paikalleen. Näin käy nimenomaa kotona. Kun siivotaan paikkoja partioretken lopulla, homma pysyy paremmin kasassa. Tehtävä on selkeästi rajattu ja aikaakaan ei ole hukattavaksi asti. Olenkin lueskellut kauhuissani perhetyöntekijöistä, jotka tulevat koteihin siivoamaan yhdessä äidin kanssa, jotta tämä oppisi paremmin pitämään paikat kunnossa. Sellaista ihmistä en totisesti kotiini halua. Tai jos haluan, pyydän isäni siivouspäiväksi kylään.
Mun mielestä noi kodinhoitajat saisivat palata takaisin ihan normikoteihin kaikkien ulottuville. Maksaahan se, mutta sillä olisi varmasti paljon ennaltaehkäisevää vaikutusta perheiden jaksamiselle. Ihan voisi puhua humanitäärisestä avunannosta, kun oven avaa kuukausia katkonukkunut äiti ja vastassa iloinen kodinhoitaja, joka tarttuu pyykkikasaan ja imuriin. Voi kyllä ottaisin avosylin vastaan tällaisen avun.
VastaaPoistaOlen vasta yhden vauvan äiti, mutta jos lisää siunaantuu niin kyllä täytyy ostaa se siivous tänne. Sen verran arvostan aikaa lasten kanssa ja omaa aikaa. Enpä tiedä missä välissä sen lisäksi vielä siivoaisi (?) hyvä jos ruuat saa taiottua pöytään. Kyllä ihan imettäminenkin ekoina kuukausina vie kiitettävästi aikaa. Nimimerkillä lapsentahtinen imettäjä (tunnin välein parhaimmillaan 24h / vrk)
Hienoa, että kirjoitat tästä aiheesta. Harvempi meistä mikään superihminen on ja jonkun selkänahasta se kyllä revitään, jos on paikat vauvaperheessä tip top. Nautitaan elämästä ja lapsista kun vielä voidaan!
Meillä alkoi kodinhoitaja käydä, kun esikoinen oli viisikuinen ja yöt olivat jo kuukauden pari menneet lasta tissiltä toiselle siirrellessä. Tuossa vaiheessa isoin merkitys tällä palvelulla oli, että se paransi parisuhteen laatua, kun lauantain pakollinen ohjelmanumero ei ollut viikkosiivous ja siihen liittyvä valtava riita.
PoistaTuolloin ratkaisuksi äidin väsymykseen tarjottiin tuttipulloa, perunaa ja iltapuuroa. Mikään niistä ei toiminut, mutta viikkosiivouksen ulkoistaminen toimi.