Kun pieni lapsi liikkuu, hän ei lähde lenkille. Ei juokse suoraa tietä eteenpäin. Pieni lapsi kiipeilee. Näkee jotain mielenkiintoista ja se on saatava, oli se sitten ojan pohjalla, puun oksalla, kallion päällä, tylsästi kiipeilytelineessä tai kirjahyllyn ylähyllyllä. Kiipeäminen tai laskeutuminen vaatii paitsi voimia ja kuntoa myös ongelmanratkaisukykyä. Ei sitä karkkipurkille noin vain pääse: pitää ensin oivaltaa, että voisi hakea tuolin. Ja jos ei tuoli riitä, niin sitten pitää hakea korkeampi jakkara. Ja kehittää vielä vanhemmille selitys, mihin sitä jakkaraa tarvitsee.
Sähikäinen kehittää ongelmanratkaisukykyään myös toisella tavalla. Miten voi vetkuttaa päiväkodin pihalla lähtöä kotiin? Ja miten voi välttyä lelujen viemiseltä varastoon? Jälkimmäistä yritettiin riisumalla kuratumput. Eihän nyt pelkät villatumput kädessä kuraisia leluja. Tällä kertaa äiti nokitti riisumalla lapaset. Kun tuli valitusta käsien likaantumisesta, äidin taskusta löytyy lounaalta napattu lautasliina. Niitä tulee töissäkin napattua sen mukaan, että vieruskaveri saattaa vaikka kaataa lasinsa.
Tämän päivän suoritus oli lähtö pihalta kohti porttia sanomatta protokollan mukaisia heippoja. Sitten tuli kaveri vastaan kahden ajettavalla kolmipyöräisellä. Sähikäinen muisti, että ne heipat unohtuivat. Ne piti mennä sanomaan sen kolmipyörän kyydissä. Kun tästä oli päässyt, hiekkalaatikolta oli löytyä tekemistä, mutta tämän viimeisen tahtojen taiston äiti voitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti