25. marraskuuta 2013

Koko lähiö kasvattaa

Minun ei ole koskaan ollut vaikea komentaa vieraita lapsia. Ei vaikka heidän vanhempansa olisivat vieressä. En myöskään ota itseeni, jos minun lapsiani vieraat komentavat. Aiheesta. Silloin, kun on komentamisen paikka. Kun kaikki aikuiset ovat samalla puolella, viesti tulee lapselle paljon selvemmäksi kuin jos kyse on vain äidistä, joka taas on keksinyt jonkun tylsän kiellon. Tarkkailijan varsinkin on vaikea hahmottaa, mitä muut ympärilläolevat ihmiset ajattelevat, elleivät he sano sitä ihan ääneen. Hän voi tulkita sanattomat viestit aivan väärin. Olikin varsin virkistävä kokemus olla sudenpenturetkellä, missä parhaimmillaan koko johtajisto pisti yhteisvoimin Tarkkailijaa ruotuun.

22. marraskuuta 2013

Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden

Ihmettelin tuossa taannoin, miksi yhden sudenpennun ilmoittautumiset retkille tulevat aina miten sattuu. Onko takana jotain oikeata ongelmaa. Sitten kuulin, että hänellä on yksi- ja kaksivuotiaat pikkusisarukset. Eli joo, takana on ihan oikeaa ongelmaa, mutta se ratkeaa omalla painollaan, kun pikkusisarukset kasvavat. Tuumasin äidille, joka pahoitteli unohtamisiaan, että ei tarvitse pahoitella: on minullakin lapsia eivätkä kaikki asiat aina pysy päässä. Seuraava ilmoittautuminen tuli ajallaan.

20. marraskuuta 2013

Jos lapset päättää asioista vois

Kun Tarkkailija oli pieni taapero, täytyi valita hyvin tarkkaan, mistä asioista hänen kanssaan kannattaa lähteä vääntämään. Päiväkodissa oli selvästikin kiinnitetty huomiota siihen, että annoin Tarkkailijan pitää päänsä sellaisissa asioissa, missä moni muu äiti ei olisi antanut. Pari hoitajaa sanoi hyvin herkästi: "aikuinen päättää". Kun hän sitten oli isompi, niin hän aina lasten oikeuksien päivän jälkeen lauloi päiväkodissa oppimaansa laulua: "Jos lapset päättää asioista, vois, niin parempi tää maailmamme ois..." Kun sen ensimmäisen kerran kuulin, niin siinä olikin sitten ilmeessä pitämistä.

17. marraskuuta 2013

Mihin sitä konttauskypärää tarvitaan?

Tarkkailija sai ihan pienenä vauvana lahjaksi konttauskypärän. Olin joskus ajatellut, että se nyt on viimeinen esine, mitä meidän lapsellemme hankitaan. Sattumoisin olin ihan oikeassa. Tarkkailija alkoi ryömiä vasta yhdeksänkuisena ja otti ensiasekelensa puolitoistavuotiaana. Hän osasi aina varoa päätään. Sähikäinenkin kerkesi yli yksivuotiaaksi ennen kuin käveli ja yhtä turhalta konttauskypärä hänenkin kohdallaan tuntui. En silti enää pidä konttauskypärää turhakkeena.

14. marraskuuta 2013

Äiti tekee aina oikein

Havahduin joitakin vuosia sitten siihen, että monilta lastenkasvatuksen ammattilaisilta on todella vaikea saada mielipidettä mihinkään. Tai jos saikin, ne mielipiteet tuntuivat elävän. Kun Tarkkailija heräili öisin ja minä pidin sitä ongelmana, sain paljon ohjeita miten pidentää vauvan unipätkiä. Kun Sähikäisen kanssa yöt olivat vielä katkonaisempia, mutten pitänyt sitä ongelmana, eivät ammattilaisetkaan tuntuneet sitä ongelmana pitävän. Kun halusin imettää lapsia vielä yksivuotispäivän jälkeen, se oli oikein hyvä juttu. Kun kaveri taas halusi vierottaa lapsen yksivuotispäivään mennessä, sekin oli oikein viisas ja kannatettava valinta. Minun varhaista töihinpaluuta lastenpsykiatri piti ihan viisaana ratkaisuna eikä epäillyt sen vaikuttaneen siihen, miten vaikeaa meillä Tarkkailijan kanssa välillä on. Kaverille oli taas kovasti kehuttu, kuinka hänen lastensa hyvä käytös on seurausta siitä, että äiti on ollut heidän kanssaan pitkään kotona. Mistä tässä on oikein kysymys?

13. marraskuuta 2013

Etkö palele?

Asumme ihan partiokolon vieressä. Kerran lähdin kololta kesken kokouksen hakemaan jotain äkkiä kotoa. Oli niin kiire, ettei ollut aikaa pukea takkia. Kokouksen jälkeen puin sitten ulkovaatteet vain riisuakseni ne muutaman minuutin päästä kotona. Sittemmin olen todennut, että ei tuolla reissulla ulkovaatteita mihinkään tarvita. Aivan yhtä turhalta tuntuu pukea muksu aamulla ulkovaatteisiin vain, jotta voi hetken päästä riisua ne samat ulkovaatteet päiväkodin eteisessä. Tarina kertoo isästä, joka aamulla aikansa lapsen pukeutumisesta tapeltuaan kääri tämän vilttiin, kantoi päiväkotiin ja tuumasi siellä, että pukekaa tämä, jos pystytte, hän ei pysty vaan lähtee töihin. Tarinan todenperäisyydestä en tiedä.

10. marraskuuta 2013

Isä kotiin

Kun veljeni oli kolmikuinen äitini sairastui sen verran vakavasti, että joutui sairaalaan. Minä olin viiden ja vietin ikimuistoisen viikon maalla sukulaisten hoivissa. Isä jäi veljeni kanssa kotiin ja kertoi myöhemmin naapuruston miesten, muiden pienten lasten isien, tulleen juttelemaan, että kun hän hoitaa vauvaa ja vie pyykkejäkin ulos narulle, hän antaa huonoa esimerkkiä. Vanhemmillani on samanlainen koulutus ja samanlainen työ. Oli selvä, että myös kotityöt ja lasten hoito meillä jaettiin. Toisin oli siis naapureilla.

9. marraskuuta 2013

Joustava hoitoraha on hieno asia

Eduskunta on säätänyt joustavasta hoitorahasta, joka korvaa osittaisen hoitorahan alle kolme vuotiaiden lasten vanhempien osalta. Päätös ei meitä enää kosketa, mutta se on monessa mielessä hyvä päätös. Osittaista hoitorahaa on nostanut vain harva äiti tai isä. Minä olen ollut yksi heistä. Se on ollut vähän kummallinen etuus. Toisaalta se on ollut tasoltaan niin matala (70 euroa Tarkkailijasta ja 90 euroa Sähikäisestä), ettei se ole millään lailla korvannut tulonmenetystä, mikä työpäivän lyhentämisestä seuraa yhtään parempituloiselle. Toisaalta, sitä ei ole maksettu kovinkaan monelle pienituloiselle, joka tekee osa-aikatyötä, koska lakitekstissä on taikasanat "lapsen hoidon vuoksi". Näihin molempiin tulee muutos. Meidän perheellemme tärkein asia ei ole kumpikaan näistä.

6. marraskuuta 2013

Entäs ne keskinkertaiset lapset?

Fiksut pärjää aina ja heikot saavat tukea. Kuka siis huolehtii niistä keskitasoisista oppilaista? Jäävätkö he omilleen, jos opettajan kaikki aika menee heikoimpien tukemiseen? Jos opettajan ajan ja huomion pystyy tosiaan yksi tai kaksi oppilasta viemään kokonaan, ongelmana eivät ole nämä oppilaat, vaan opettajan ammattitaito. En millään usko, että suomalaiset luokanopettajat, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, olisivat ihan niin avuttomia. OAJ toki pyrkii maalaamaan synkkää kuvaa koulun arjesta, mutta tavoitteena onkin nostaa opettajien palkkausta suhteessa työmäärään. Se onnistuu joko palkkoja nostamalla tai siivoamalla eniten työtä teettävät oppilaat jonnekin syrjään.

3. marraskuuta 2013

Eihän nyt yhden vuoksi

Edellinen kirjoitus sai yhden kaverin kommentoimaan, että Tarkkailijalle tarvittaisiin koulussa henkilökohtainen avustaja, koska ei koko luokka voi mennä yhden mukaan. Tarkkailijan kohdalla kriteerit henkilökohtaisesta avustajasta eivät tietenkään täyty. Nepsyilijöitä, Tarkkailijan tasoisia tai haastavampia, erityislapsia löytyy jokaiselta koululuokalta, heitä on noin 10-15 prosenttia väestöstä. Tuon kommentin, kuinka yhden vuoksi ei voida mennä, tai sen variantin, mitä jos kaikki lapset, olen kuullut monta kertaa. Kun aloin tajuta, että Tarkkailija ei ole ihan keskimääräinen lapsi, minun piti opetella pois tästä ajattelutavasta. Vaikka hän näyttää ja yleensä kuulostaakin ihan tavalliselta lapselta, hänen kasvattamisensa vaatii niin vanhemmilta kuin opettajilta ja muilta ammattilaisilta enemmän kuin monet muut lapset. Sitä ei tarvitse hävetä.

1. marraskuuta 2013

Kenen pitäisi muistaa

Tarkkailijalla olisi tänään ollut koulussa uimahallikäynti. Meistä kukaan ei ollut muistanut sitä. Tieto oli tullut vanhemmille yli viikko sitten sähköpostilla. Se oli luettu ja unohdettu. Ajattelin varmaan, että kyllä se lapsi tästä sitten sanoo. Sanoinkin opettajalle, että jatkossa voisi pistää tällaiset tiedotteet ihan paperisina, jotta ne voi kotona pistää jääkaapin oveen. Saamme miehen kanssa molemmat niin paljon sähköpostia, että tällaiset yli viikko sitten lähetetyt jutut unohtuvat jatkossakin aivan varmasti. Opettaja sanoi, ettei halua tehdä tällaista ylimääräistä työtä. Minä siihen, että kumpi on hänestä helpompaa, paperisten tiedotteiden tekeminen vai Tarkkailijan raivarien hanskaaminen. Tämä oli vetänyt liinat ihan kokonaan kiinni ja vaikka opettaja oli selittänyt, että uimahallista saisi lainauikkareita, niin loppujen lopuksi Tarkkailija oli pelannut tietokoneella erityisopettajan kanssa, kun muu luokka kävi uimassa.