22. marraskuuta 2013

Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden

Ihmettelin tuossa taannoin, miksi yhden sudenpennun ilmoittautumiset retkille tulevat aina miten sattuu. Onko takana jotain oikeata ongelmaa. Sitten kuulin, että hänellä on yksi- ja kaksivuotiaat pikkusisarukset. Eli joo, takana on ihan oikeaa ongelmaa, mutta se ratkeaa omalla painollaan, kun pikkusisarukset kasvavat. Tuumasin äidille, joka pahoitteli unohtamisiaan, että ei tarvitse pahoitella: on minullakin lapsia eivätkä kaikki asiat aina pysy päässä. Seuraava ilmoittautuminen tuli ajallaan.

Ennen omia lapsia minulla pysyivät hyvin mielessä niin omat, työhön liittyvät kuin lippukunnan ja muiden partiopestien asiat. Nyt eivät pysy. Ohjeet siitä, miten asiat pysyisivät paremmin mielessä, eivät toimi. Järjestelmä on yksinkertaisesti ylikuormittunut eikä siihen auta kuin kuormituksen vähentäminen. Pientä helpotusta on tuonut se, että Tarkkailija on alkanut muistaa itselleen tärkeät asiat, koska hän tietää, että äidin muistiin ei ole luottamista. Kaverin tulevista synttäreistä ja kuinka synttärilahja täytyy ostaa, on muistutettu monta kertaa.

Jos eivät omat lapset ole muuta opettaneet, niin ainakin ne ovat opettaneet olemaan armollinen itselleen ja muille. Unohtelu on pienten ja vähän isompienkin lasten vanhemmilla ilmeisesti aika yleinen vaiva. Äskettäin luin jostakin lehtijutusta, että jotkut epäilevät jopa sairastuneensa nuorella iällä muistisairauteen, vaikka kyse olisi vain siitä, että ihmisen mieleen ei mahdu määräänsä enempää asioita. Laskeskelin eilen illalla, että minulla oli eiliselle ja tälle päivälle onnistunut kertymään toistakymmentä asiaa, jotka pitäisi muistaa hoitaa. Listalta puuttuivat kaikki työasiat. Yleensä tilanne ei ole ihan näin paha: huomenna on lähtö sudenpenturetkelle.

Retkelle pakkaaminen on kanssa oma lukunsa. Sudenpennunhan kuuluu pakata reppunsa itse tai ainakin olla mukana pakkaamassa. Näin hän retkellä tietää, mitä hänellä on mukana. Kysyinkin illalla Tarkkailijalta, harrastammeko kasvatuksellista pakkausta vai pakkaako äiti myös hänenkin reppunsa. Ehkä pakkaisimmekin yhdessä, jos meillä olisi vain yhden partiolaisen tavarat pakattavana, mutta kun meitä on työviikon päälle kolme lähdössä retkelle, niin tärkeintä on saada kaikki tarvittava matkaan. Yhtä kaikki, kun seuraavan kerran joku sudenpentu ei tiedä, mitä äiti on reppuun pakannut, suhtaudun siihen ymmärtäväisemmin kuin silloin, kun ei ollut vielä omia lapsia.

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulle! Mä kirjoitan nykyään samantien ylös kaikki asiat, mitä pitää muistaa. Hetken päästä nimittäin muistan, että jotain oli, mutta en, että mitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuo toimii töissä, mutta näitä muita juttuja tulvii niin joka suunnalta ja monenlaisissa tilanteissa, että ne unohtuvat jo ennen kuin olisi kynää ja paperia käsillä.

      Poista
    2. Joo, tätä tapahtuu mullakin päivittäin. Mutta hengissä ollaan! ;)

      Poista