Tänään Sähikäinen oli vielä sisällä keräilemessä toisen lapsen kanssa leluja, kun tulin hakemaan. Siitä siirryttiin eteiseen. Toinen pukeutui. Sähikäinen vain pyöri, tanssi ja keimaili peilille. Yritin pukea väkisin, mutta siitä tuli aivan armoton huuto. Lopulta tuumasin, että nyt riittää. Nappasin haalarin kainaloon ja käskin Sähikäisen pukea pelkät kengät. Tämä totteli mukisematta.
Sähikäinen ei kävellyt pihan poikki. Hän lentää liihotteli. Hän halusi, että kaikki näkevät. Hänellä ei ole ulkovaatteita. Se on kivaa! Kaveri tuli kysymään, miksei Sähikäisellä ole haalaria. Sanoin, että äiti kyllästyi odottamaan, koska nuori neiti suvaitsee pukeutua. Kotona oli helppoa, kun ei tarvinnut kuin heittää kengät jalasta ja pääsi heti leikkimään.
Tämän piti kai olla kurinpidollinen operaatio, mutta tästä taisikin tulla ennakkotapaus. Iltapalalla tähän vielä palattiin. Sähikäinen ilmoitti, ettei hän aamulla pue haalaria, vain kaulurin, pipon ja kengät. Ehdotin, josko katsottaisiin ensin ikkunasta: jos maassa on lunta tai sataa, niin silloin haalari ainakin puetaan. Isä kysyi, mitä me nyt olemme keksineet, kyllä ulkona kuuluu käyttää ulkovaatteita. Muuten tulee kylmä.
Noo - me on lasten kanssa aika paljon oltu talvisin yliopiston kenttäasemilla puoliksi töissä ja puoliski huvikseen, ja siellä pitää juosta rakennuksista toiseen isonkin pihan poikki. Asustus on pakkasella useinkin juuri tuo - talvisaappaat, pipo ja ehkä jotain kaulaan. Vauvojakin on kiidätetty pakkasella niin, että päällä on sisävaatteiden lisäksi vain töppöset, hanskat ja kypärämyssy. Ja hauskaa on.
VastaaPoistaPartioretkillä minä hyvin harvoin vain rakennuksesta toiseen siirtymisen tai pihan perällä käymisen vuoksi pistän oikein takinkin päälle.
PoistaMuta päiväkodin piha on kyllä asia erikseen. Seuraavana aamuna tämä meidän poistumisemme sai sellaista kommenttia, että taidettiin olla Puheenaihe. Ja iltapäivällä lapsi odotti pihalla.