25. marraskuuta 2013

Koko lähiö kasvattaa

Minun ei ole koskaan ollut vaikea komentaa vieraita lapsia. Ei vaikka heidän vanhempansa olisivat vieressä. En myöskään ota itseeni, jos minun lapsiani vieraat komentavat. Aiheesta. Silloin, kun on komentamisen paikka. Kun kaikki aikuiset ovat samalla puolella, viesti tulee lapselle paljon selvemmäksi kuin jos kyse on vain äidistä, joka taas on keksinyt jonkun tylsän kiellon. Tarkkailijan varsinkin on vaikea hahmottaa, mitä muut ympärilläolevat ihmiset ajattelevat, elleivät he sano sitä ihan ääneen. Hän voi tulkita sanattomat viestit aivan väärin. Olikin varsin virkistävä kokemus olla sudenpenturetkellä, missä parhaimmillaan koko johtajisto pisti yhteisvoimin Tarkkailijaa ruotuun.

Tarkkailija sai pienempänä muita lapsia vähemmän kokemuksia siitä, kuinka häntä perheen ulkopuoliset rajoittavat. Ensinnäkin hän on ollut kiltin lapsen maineessa, koska hän on tyytynyt tarkkailemaan silloin, kun vilkkaammat lapset ovat mennä viipottaneet ja joutuneet vaaratilanteisiin. Toisekseen hän on niin itsepintaisen periksiantamaton, että päiväkodissa pehmeäluontoisemmat työntekijät ovat antaneet esimerkiksi pukeutumistaistoissa periksi, koska yhden lapsen kanssa vääntämiseen ei nyt vain voi käyttää kaikkea työaikaa. Isompana Tarkkailija osasi myös sanoa kauniisti mutta painokkaasti, ettei jotain halua ja sillä hyvä. Hän oli joskus varsin merkillisesti puettu ja työntekijöiden selittelyt läpinäkyviä.

Kotioloissa piti ja pitää edelleen valita hyvin tarkkaan, mistä lähtee vääntämään. Sitä riskiä ei kannata ottaa, että joutuu antamaan periksi, koska siitä tulee heti ennakkotapaus. Sähikäiselle voi sanoa, että tämän kerran näin, mutta ensi kerralla taas tavanomaisen kaavan mukaan. Olen aina yhtä hämmästynyt, kuinka helposti Sähikäinen tottelee. Vielä hämmästyneempi olen vieraampien lasten kanssa. Tosin minun omat lapseni, siis ne ei itse synnytetyt, huomaavat varsin nopsaan, että arvostan kyllä sitäkin, jos lapsi tai aikuinen uskaltaa sanoa vastaan.

Tiedän, että joillekin vanhemmille, äideille eritoten, on hurjan tärkeää, että he ovat ihan itse kasvattaneet lapsensa. Minä olen joutunut ulkoistamaan osan lasteni kasvatuksesta jo hyvin varhain ja tekemään yhteistyötä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Kaikki he periaatteessa ovat sitä mieltä, että päävastuu lapsista kuuluu omille vanhemmille, mutta aina se ei näy teoissa. Vastuu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tekisi kaiken itse, vaan sitä että huolehtii siitä, että asiat menevät oikeaan suuntaan. Kun retkellä muut johtajat komensivat lapsiani, varoin puuttumasta asiaan, jos ei tuntunut siltä, että se olisi asiaa auttanut.

On se vain ihanaa, että on ihmisryhmä, joka näkee lapsen juuri sellaisena kuin hän on. Ei sinä eskarin kilteimpänä poikana. Ei sinä ihanan rauhallisena lapsena, joka vain istuu kaivuriensa kanssa hiekkalaatikolla ja josta hoitaja sanoi, että jos kaikki lapset olisivat tällaisia, hänen työnsä olisi hyvin helppoa. Ei sinä koululaisena, jonka levottomuus on kovin yllättävää ja loppuu, kun opettaja kerran soittaa kotiin. Näkee lapsen kaikki puolet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti