Milloin töihin?

Kun odotin Tarkkailijaa, meille oli selvää, että jaamme perhevapaat tasan. Käytännön toteutus vain mietitytti. Kuinka pienen lapsen kanssa isä voi jäädä kotiin? Minulla oli epämääräinen käsitys, että lapsia imetetään, mutta ei oikeastaan mitään tajua, kuinka pitkään se sitoo äidin kiinni lapseen. Yritin varovaisesti kysellä jo lapsia saaneilta kavereilta, mutta vastauksista ei oikein ottanut selvää, että miten se oikein menee. Nyt tiedän, millaista tietoa olisin tuolloin kaivannut: imetys sitoo reilut puoli vuotta eikä kaikille äiti-lapsi -pareille äidinmaidon pumppaaminen ja tarjoaminen tuttipullosta ole vaihtoehto.

Kyllä sinäkin tämän lapsen äitinä...

Ihmettelin joskus partiokaverille, miten ihmeessä hän pystyi joka ikinen aamu lähtemään esikoisen ja vauvan kanssa leikkipuistoon heti aamupalan jälkeen. Meillä aamut olivat sen verran hitaita, että hyvä kun lounasaikaan oli koko porukka päivävaatteissa. Kaveri siihen, että kyllä minäkin hänen esikoispoikansa äitinä olisin aamuisin ulos lähtenyt niin nopeasti kuin suinkin. Siinä kaveri oli ihan oikeassa: poika on sen verran ehtiväinen viikari, että sisällä tulivat seinät vastaan. Pari vuotta myöhemmin pääsin heittämään saman kommentin takaisin.

Huivi päässä

Helsingin reissulla tarttui mukaan Husein Muhammedin kirjoittama kirja Yhtä erilaiset, islam ja suomalainen kulttuuri. Kirjoittaja on lakimies ja vihreä poliitikko. Kirja alkaa lyhyellä islamin historialla ja muslimien monimuotoisuuden esittelyllä ja siirtyy sitten Suomeen. Kertoo millaista on muslimien arkielämä Suomessa ja miten asiat pitäisi esimerkiksi kouluissa hoitaa. Yksi monista asioista liittyi huivin käyttöön tai käyttämättäjättämiseen.

Rakkautta ennen...

Yksi nuoruuden suosikkielokuviani oli Rakkautta ennen aamua (Before Sunrise). Paljon puhetta juuri niistä asioista, mitkä omassakin mielessäni pyörivät. Kuten vaikka Celinen (Julie Delpy) valitus siitä, miten tässä ihan lähellä, Euroopassa, on sota käynnissä eikä ketään kiinnosta. Jessellä (Ethan Hawke) puolestaan on sanottavaa vanhemmistaan, jotka olivat pitkään yhdessä vain lastensa vuoksi "than you very much". Ollaan nuoria ja keskustelunaiheet vaihtelevat maailmanparantamisesta hyvinkin henkilökohtaisiin.

Lapsi liikkuu luonnostaan

Väitetään, että pieni lapsi liikkuisi luonnostaan riittävästi, mutta että koululaisen liikkumiseen pitäisi jo vanhempien kiinnittää enemmän huomiota. Kahden lapsen otoksella voin todeta, että tämä väite on epätosi. Sähikäinen liikkuu luonnostaan paljon, mutta Tarkkailija istui vuosia päiväkodin hiekkalaatikolla hyvin tyytyväisenä kaivuriensa kanssa. Kun muut lapset liikkuvat, Tarkkailija tyytyy yhä usein tarkkailemaan. Varsinkin lapsijoukossa hän on ollut hyvin varovainen, ei ole ottanut omaa tilaansa, vaan väistänyt fyysisempiä lapsia. Niinpä hänen liikkumiseensa on pitänyt jo pitkään kiinnittää huomiota ja nyt koululaisena hän liikkuu enemmän kuin nuorempana. Sekään ei oikein riitä. Hän on käynyt jopa toimintaterapiassa ja opetellut siellä mm. pallon käsittelyä. Silti monet samanikäiset pidentävät taidoissa keulaa, esimerkiksi potkimalla palloa kaikki välitunnit.

Yhteiskunta hoitaa

Yksi Väinö Linnan romaanin Täällä Pohjantähden alla mieliinjääneistä kohtauksista tapahtuu sisällissodassa, rintamalla. Akseli oivaltaa, ettei vallankumouksella ollut mitään salaperäistä voimaa tai mahtia. Sen muodostivat yksinkertaisesti hän ja hänen kaltaisensa miehet. Se kykenisi juuri täsmälleen siihen, mihin hänkin. Luin tämän joskus teininä ja vähän myöhemmin tajusin, ettei lippukunta ole muuta kuin joukko partiolaisia. Sen kun tajusi, ei ollut paluuta huolettomaan "kyllä lippukunta hoitaa" -ajatteluun. Onneksi se aika on jäänyt taakse, kun tämä vastuunkantajien joukko oli pelottavan pieni.