Ei meillä kiusata

Olen joskus sanonut, että vain sellaisissa yhtään isommissa lapsiryhmissä ei ketään kiusata, joiden vetäjät ovat sokeita tai valehtelevat. Oleellista onkin, miten kiusaamiseen tai kiusaamisyrityksiin suhtaudutaan. Ala-asteen ensimmäinen luokanopettajani puuttui kiusaamiseen jo ennen kuin kiusattu ylipäätään tajusi, että häntä kiusataan. Niinpä sillä luokalla kiusaaminen ei riistäytynyt käsistä vielä tuolloin vaan vasta opettajan vaihduttua toisenlaiseksi. Sudenpentujen kanssa kun kiusaamisesta juteltiin, totesin, että lapset oppivat kaveritaitoja samalla lailla eri tahtiin kuin lukemaankin. Kiusaajissa ja kiusatuissa on paljon sellaisia lapsia, jotka oppivat kaveritaitoja muita hitaammin.

Lapsi, jolla on vain vähän kavereita, on kiusaamisenkin suhteen suojaton. Ei ole ketään, joka tulisi tiukassa paikassa puolustamaan. Niinpä kiusaaja valitsee herkästi tällaisen helpon uhrin. Pieni kaverimäärä voi johtua huonoista kaveritaidosta tai sitten ei. Kaikki lapset nyt vain eivät ole kovin samanhenkisiä. Jos sattuu joutumaan sellaiseen porukkaan, josta ei samanhenkisiä kavereita löydy, niin se on vain huonoa tuuria. Se saattaa kuitenkin johtaa kiusaamiseen. Tästä syystä olen hyvin tyytyväinen, että Tarkkailija pääsee luokalle, jossa muutkin lapset ovat kiinnostuneita musiikista.

Kiusaaminen, varsinkin, kun puhutaan vielä hyvin pienistä lapsista, on usein vain vääränlaista kontaktinhakua. Kun ei pääse leikkiin mukaan hyvällä, niin yrittää sitten pahalla. Tai sitten kun ei osaa muuten kertoa, että on paha mieli, kun ei pääse mukaan, niin menee ja sotkee toisten leikit. Minun tekee aina pahaa, jos kuulen tai luen, kuinka kontaktia väärällä tavalla hakevia lapsia eristetään muista lapsista. Kun ei se sitä pohjimmaista ongelmaa ratkaise. Lapselle on opetettava myös, miten leikkiin pyydetään ja päästään mukaan. Näitä taitoja on hyvä opetella jo ennen kouluikää esimerkiksi päiväkodissa, koska koulussa opettajilla on jo aikas paljon muutakin asiaa opetettavana. Sitäpaitsi on paljon pahempi juttu, jos koululainen hakee tönimällä kontaktia kuin jos sitä tekee nelivuotias.

Kaikenlaiset leikit eivät suju kaikkien lasten kanssa. Se ei muutu muuksi, vaikka kuinka hoettaisiin, että kaikki on otettava mukaan. Kun olin reippaasti alle kouluikäinen, naapuruston koululaiset ratkaisivat tämän näppärästi. Leikimme kotia, mutta kotileikissä oli usein yö. Minä olin sellainen, joka valvoi öisin ja teki yöjuttuja. Koululaiset olivat "nukkumassa" eli hyppäsivät narua. En missään vaiheessa kokenut oloani syrjityksi, päin vastoin, oli tosi kiva päästä isompien lasten leikkiin mukaan. Välillä kyllä toivoin, että yöt olisivat olleet lyhyempiä.