3. tammikuuta 2014

Lue kirja ensin!

Joskus syksyllä tuli koulusta määräys. Lukutunnilla pitää lukea oikeaa kirjaa, sarjakuvat, kuvakirjat tai tietokirjat eivät kelpaa. Se määräys tuli juuri oikealla hetkellä. Tarkkailija luki kotona vain Aku Ankkoja. Yritimme ensin valita kirjaa yhdessä, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei Tarkkailija osannut ollenkaan päättää tällaista asiaa. Niinpä minä päätin. Pienen miettimisen jälkeen päädyin Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvistiin. Onnekkaana sattumana joulukuussa tuli Blomkvist-elokuvia tv:stä ja nyt katsoimme niistä ensimmäisen Ylen Areenasta. Olemme käyneet keskustelua kirjan ja siitä tehdyn elokuvan eroista.

Tarkkailija on kyllä tarkka yksityiskohdille. Kirjan ja elokuvan erot käytiin huolella lävitse. Merkittävin ero oli kuitenkin siinä, että Tarkkailija koki elokuvan paljon kirjaa jännittävämmäksi. Hän kuitenkin tunsi tarinan ja osasi oikealla hetkellä vetäytyä oven suuhun. Kurkki sieltä sitten tv-ruutua varovaisesti. Sähikäinen säikkyi jo lasten välistä Ruusujen sotaa, vaikka Tarkkailija yritti sanoa, että se on vain leikkiä ja että lapsen ovat oikeasti kavereita.

Blomqvistiin päädyin kahdesta syystä. Ensinnäkin se on ehtaa Astrid Lindgreniä ja se tarkoittaa laatua. Tarina on oikeasti hyvä ja tempaisee mukaansa. En ole itse lukenut mitään "Helppo lukea" -kirjoja, vaan aloitin Muumeilla ja halusin, että Tarkkailijan ensimmäinen oma lukukokemus on yhtä hyvä, sellainen, joka vie mukanaan. Ei lapsesta tule hyvää lukijaa sillä, että hänen eteensä pistetään riittävän helppoa luettavaa, vaan sillä, että hän saa kirjoista sellaisia elämyksiä, mitä ei mitenkään muuten saa. Juuri Blomqvistiin päädyin siksi, että tätä kirjaa tuskin luen lapsille ääneen ainakaan muutamaan vuoteen. Se oli se toinen syy.

Nyt sitten pitäisi valita toinen kirja tyrkylle. Saariston lapsista olen Tarkkailijalle puhunut. Yleensä olen sitä mieltä, että kirja pitää lukea ennen siitä tehdyn tv-sarjan tai elokuvan katsomista, jotta ensimmäistä mielikuvaa tarinasta ei ohjaajan tulkinta sotke. Olen myös sitä mieltä, että tv-sarjan tai elokuvan pohjalta tehty kirja on huono: siitä puuttuu oikeiden kirjojen syvyys, se on vain juonisynopsis. Saariston lapset rikkoo näitä molempia sääntöjä. Astrid Lindgren on kirjoittanut kirjan ja käsikirjoittanut tv-sarjan jotakuinkin samanaikaisesti. Kirjan piirroskuvat ovat kuin suoraan tv-sarjasta. Silti kirja toimii kirjana, on ehtaa Astrid Lindgren -laatua.

Tarkkailijakin on samaa mieltä siitä, että kirja ensin. Ei pelkästään siksi, että voi sitten todeta hahmojen olevan ihan väärän näköisiä, että Kallellakin on väärän värinen tukka. Hän haluaa lukea kirjan ensin voidakseen arvioida, uskaltaako kirjasta tehdyn elokuvan katsoa. Harry Pottereista on jo todettuna, että elokuvia hän ei saa katsoa, vaikka kirjoja hän saa halutessaan lukea. Kunhan tässä on ensiksi muutama muu kirja luettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti