Ne on jo niin isoja

Kun vuonna 1994 partiossa julkistettiin ohjelmatarkistus, kiinnitin huomiota yhteen seikkaan. Sudenpentuohjelmassa oli annettu hyvin seikkaperäiset, yksityiskohtaiset ohjeet, miten ohjelma toteutuu lippukunnassa. Vartioikäisten ohjelma oli luonteeltaan enempi viitteellinen. Siinä motivoitiin, innostettiin ja kannustettiin, mutta seikkaperäiset "tee näin" -ohjeet puuttuivat. Kuitenkin aloittelevat vartionjohtajat olivat tuohon aikaan 13-14 -vuotiaita, laumanjohtajat taas huomattavasti vanhempia ja usein johtajina kokeneempia. Minusta nimenomaa nuoret olisivat niitä seikkaperäisiä ohjeita tarvinneet. Vähän samantapaisin aatoksin olen nyt lähtenyt tarpojaluotsiksi. Lippukunnassamme akelat saavat paljon vahvempaa tukea kuin tarpojavartioiden johtajat.

Kun piiri järjestää sudenpentutapahtuman tai -kisat, vastaava akela nimeää jonkun huolehtimaan siitä, että kaikki sudenpennut saavat ilmoittautumislaput. Kun ilmoittautuneet ovat tiedossa, heistä kootaan pentueet ja vastuuhenkilö ilmoittaa ne eteenpäin. Myös kuljetukset hoidetaan yhteisesti. Syystä tai toisesta näin ei meillä toimita vanhemmissa ikäkausissa. Syksyn ja kevään viikonloppuretket sentään järjestetään yhteisesti.

Sudenpennut ovat vielä niin pieniä, että kukaan ei odota heidän sopivan keskenään, millaisissa pentueissa lähtevät kisoihin. Isommat taas, heitä kyllä kannustetaan osallistumaan, mutta siihen se jääkin. Jotkin vartiot ovat kilpailleet paljon, mutta tämä on ollut yksittäisen johtajan aktiivisuudesta kiinni ja siitä, että vartiossa kaikki haluavat lähteä ja pystyvätkin kisoihin lähtemään.

Väittäisin, että vaikka tarpojat ovat jo isoja, heidän on melkein yhtä vaikeaa kuin sudenpentujen koota itsenäisesti vartioita, jotka lähtevät esimerkiksi kisoihin. Hekin tarvitsevat jonkun, joka selvittää, ketkä olisivat lähdössä, kerää ilmoittautumiset, kokoaa vartiot ja järjestää kuljetukset. Uskon myös, että tarpojavartioiden johtajat tarvitsevat tällaisessa hommassa tukea siinä missä akelatkin. Eivät siksi, etteivätkö he osaisi tällaista homma hoitaa, vaan siksi, että he jaksaisivat. Yhteistyö tuo voimaa.