Pitäisi olla kiitollinen...

Päiväkodin ilmoitustaululla on iso lappu, jossa pyydetään täyttämään ja palauttamaan palautelaput. Minä olen jo omani täyttänyt ja jättänyt. Niitä on kiva täyttää, koska ne myös luetaan. Kun Sähikäinen aloitti toisen vuotensa päiväkodissa, kehuin vanhempainillassa ryhmän olevan tosi hyvän. Mainitsin myös, että tässä päiväkodissa palautteet luetaan ja siksi palautetta kannattaa antaa, jos siltä tuntuu. Yksi äiti reagoi tähän kertomalla, kuinka kiitollinen hän on näille työntekijöille, koska eihänhän muuten voisi edes käydä töissä. En sanonut tuohon tuolloin mitään, mutta ilmeisesti hän piti jotenkin epäkunnioittavana sitä, että vanhemmat mitenkään puuttuvat päiväkodin toimintaan.

Aina silloin tällöin kohtaan sellaisia ajatuksia, että pitää olla päiväkodin henkilöstölle kiitollinen siitä, että päivähoito ylipäätään on olemassa. Päivähoidosta puhutaan hyväntekeväisyytenä. En ala. Se on työtä, jonka voi hoitaa hyvin tai huonosti. Olen kyllä kiitollinen siitä, että Sähikäinen on nyt päässyt hyvään ryhmään, jossa henkilöstö hoitaa työnsä kunnianhimoisesti. Että takana on lastemme päiväkotivuosista toistaiseksi paras. Silti palautelappu täyttyi jälleen tekstistä.

Sitä sanotaan kasvatuskumppanuudeksi, että päiväkodin henkilöstö kuuntelee vanhempien toiveita. Ongelmallista tämä on siksi, että hyvin usein niitä vanhempia, jotka avaavat suunsa ja kertovat toiveensa on vain muutama. Silloin heidän mielipiteensä saa suhteettoman paljon painoarvoa. Oivalsin tämän asian joitakin vuosia sitten, kun tuli puhetta päiväkotiulkoilun pakkasrajasta. Oli kuulemma tullut jostain ylempää käsky noudattaa sitä tarkasti ja arvelin tämän lähteneen jostakin vanhemmasta, johon työntekijä nyökkäili. Totesin, että tämähän on sellainen asia, jota toisten lasten vanhemmat eivät saa päättää.

Kun tänä talvena oli ensimmäinen kylmä, mutta tuuleton ja aurinkoinen päivä, oli Sähikäisen osasto ainoa, joka ulkoili. Työntekijä kertoi, että oli ollut mielenkiintoinen aamu, kun osa vanhemmista oli kysynyt "Ettehän te vain näin kylmällä ulkoile?" ja sitten meiltä partiolaisilta oli tullut hyvin selkeä toive, että lapsemme ulkoilevat. Työntekijä vaikutti ihan tyytyväiseltä: ristiriitaiset toiveet antoivat hänelle oikeuden käyttää ihan sitä omaa harkintaa.

Jos päivähoitoon suhtautuu kuin hyväntekeväisyyteen, ei se kerro kunnioituksesta. Silloin sitä suhtautuu päivähoitoon työnä, josta ei oikeastaan pitäisi kenellekään mitään palkkaa maksaa. Että on oikeastaan ihan sama, saako lapsi päiväkodissa vain perushoivan vai onko oikein ohjelmaa, kasvatustavoiteita ja sen sellaista. Että lapsi voisi ihan yhtä hyvin olla kotonaankin, oli ikää sitten yksi tai viisi vuotta ja oli koti millainen hyvänsä.

Minä olen kiitollinen sille eskariopettajalle, joka opetti kuusivuotiaan Tarkkailijan laskemaan pulkalla mäkeä. Siihen opettajaan suhtaudun ristiriitaisesti, joka ohjasi nelivuotiaan Tarkkailijan jakamaan muille lapsille laskuvuoroja, kun tämä ei vielä uskaltanut laskea pienten pihan pienestä liukumäestä. Kyllä hänkin parhaansa yritti, mutta se ei ihan riittänyt. Tarkkailijan kohdalla minun osaamiseni loppui ja loppuu monta kertaa kesken. Tarvittiin tavallista osaavampien lastentarhanopettajien ammattitaitoa. Nyt on viimein oikein papereihin kirjattu, että hän tarvitsee koulussa fiksun opettajan.

Olisi kiva, jos myös koulussa kerättäisiin palautetta. Koulu ei voi päivähoidon tapaan mennä enää vanhempien määräämässä tahdissa, mutta asiat voi silti hoitaa hyvin tai huonosti. Olisi muutama asia, josta voisi opettajaa kehua. Tärkeimmät kyllä sanoin jo tiedonsiirtopalaverissa ja kyllä hän varsin tyytyväiseltä kuulemaansa vaikutti. Tuleva opettaja taas... eiköhän hän syksyllä sitten huomaa, että pohjimmiltaan Tarkkailija on aikas mainio vekara, vaikka teettääkin kasvattajillaan vähän tavallista enemmän työtä.