Ihan kuin kavereita

Luna Lovegood sanoo kuudennessa kirjassa Harry Potterille, että hänellä on ikävä AK:ta, koska sen kokoontumisissa tuntui siltä kuin hänellä olisi ollut kavereita. Luna on erikoinen tyttö, jolla on kiusallinen tapa sanoa asiat niin kuin ne ovat. Myöhemmin Harryn kutsuun AK:lle vastaavat nimenomaa Luna ja Neville, koska AK on ollut heille kaikkein tärkein. Tästä palasi mieleen se, miten joskus opiskelijatyttönä luin ainejärjestöjä kuvailtavan: niitä ei tarvitse ne, joilla on omiakin kavereita. Minä taas en ainejärjestön touhuihin oikein kerinnyt, koska partio tuntui vievän kaiken vapaa-ajan. Hyvä kun kerkesin muutamaan opiskelukaveriin tutustua.

Olen pitänyt partiota Tarkkailijalle tärkeänä harrastuksena, koska sitä kautta hänellä säilyy kontakti samanikäisiin tämän alueen lapsiin. Hänellä on kyllä muutama hyvä kaveri, mutta ilman koulua ja iltapäiväkerhoa yhteydenpito todennäköisesti jää, jos yhteys ei säily harrastusten kautta. Tuleva koulu on kolmen kilometrin päässä ja vaikka sieltä kavereita varmasti löytyy, etäisyys väistämättä hankaloittaa yhteydenpitoa vapaa-ajalla. Partio taas siksi, että soittotunnit ovat yksinäistä puuhaa ja koska urheiluharrastukset tuskin kantavat murrosikään saakka.

Nyt jo aikuinen erityiskoulut käynyt partiokaveri sanoi kerran, että partio antoi hänelle kontaktin tavallisiin nuoriin ja tavalliseen elämään. Erityiskoulussa kun se oleminen on väistämättä hiukan... omanlaistaan. Tällaisia positiivisia kokemuksia toivon kaikille partiota harrastaville sisuille, ovat he sitten sisupartioryhmissä tai mukana tavallisissa ryhmissä. Tuettua partiotoimintaahan sanotaan sisupartioksi. Siitä tulee ensimmäiseksi mieleen aisti- ja liikuntarajoitteiset partiolaiset, mutta yhtä lailla muiden tahdissa pysyminen vaatii lapselta sisua, jos hänellä on esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriö.

Erityislapset eli sisut tulevat partioon ihan samoista syistä kuin muutkin lapset: saadakseen mielekästä, mukavaa tekemistä, oppiakseen jotain ja saadakseen kavereita. Samanhenkisten kavereiden löytäminen ei välttämättä ole ihan yksinkertaista. Kukaan ei nimittäin tarvitse itselleen tukilasta, ts. lasta, joka suostuu olemaan kiltteyttään sellaisen lapsen kanssa, jota oikeastaan ei voi sietää. Kaveruuteen kuuluu aina vastavuoroisuus, vaikka mitkään ihmissuhteet eivät täysin symmetrisiä olekaan.

Mitä sitten tulee Lunaan, Nevilleen ja Harryyn, niin kyllähän he lopulta ystävystyivät. Eivät siksi, että Harry oppi heitä jotenkin sietämään, vaan siksi, että heillä oli sellaisia yhteisiä kokemuksia, joiden jälkeen ei voi olla ystävystymättä. Kuten jo ensimmäisessä kirjassa todettiin: ei sitä voi olla ystävystymättä, jos on taistellut yhdessä peikkoa vastaan.