27. syyskuuta 2014

Äitiyden musta aukko

Osallistuin piirin luotsipäivään ja siellä piti esitellä itsensä. Nykyinen pestini on tarpojaluotsi ja hain siis siihen koulutusta. Mietin, mitä kertoisin itsestäni, koska koko partiohistoriallani ei kannattanut porukkaa uuvuttaa. Tajusin sitten, että olen vastannut tämänikäisistä kerran aikaisemmin. Kävin nimittäin 20-vuotiaana sampokurssin ja toimin sen jälkeen sampona. Vastasin vartionjohtajista, jotka olivat samanikäisiä, mitä tarpojat ovat nykyisin. Noista vartionjohtajista kasvoi meille luottojohtajat, jotka pysyivät lippukuntamme kantavina voimina aina siihen saakka, kun koko porukka putosi kerralla äitiyden mustaan aukkoon.

24. syyskuuta 2014

Neiti vai rouva?

Joskus vuosia sitten juteltiin naisporukalla siitä, mitä titteliä sitä käyttäisi. Olimme aika yksimielisiä: emme halua olla sen enempää neitejä kuin rouviakaan. Me olemme tohtoreita. Sekä neiti että rouva määrittää meidät suhteessa mieheen. Joko sitä on päästy avioliiton satamaan tai sitten ei. Avoliitossa elävä kahden lapsen äiti ei oikein koe enää olevansa neiti, vaikkei olekaan avioitunut. Minä taas en ole avioituessa vaihtanut nimeäni ja rouva N viittaa enemmän äitiini, tai isoisäni puolisoihin kuin minuun, joka en ole kenenkään N:n rouva.

21. syyskuuta 2014

Miten se nyt noin?

Juuri kun pääsin kehumasta uutta koulua, niin sitten... sitten vaihdoin pari viestiä Tarkkailijan uuden liikunnanopettajan kanssa. Tämä ei ollut keväällä mukana tiedonsiirtopalaverissa, mutta pyysin musiikkiluokan- ja erityisopettajia huolehtimaan, että hänellä on tiedossa ne asiat, joista siellä puhuttiin. Kuulin koululla, että liikuntatunneilla on mukana myös opettaja, jolla on erityisluokanopettajan pätevyys, vaikka hän nyt opettaakin tavallista luokkaa. Sitten Tarkkailija kertoi, että joku poika oli heittänyt häntä liikuntatunnilla kivellä, koska Tarkkailija oli tämän pojan mielestä juossut liian hitaasti. Olin heti yhteyksissä liikunnasta päävastuun ottaneeseen opettajaan.

18. syyskuuta 2014

Maistuiko ruoka?

Kävimme lähisuvun kanssa ravintolassa syömässä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Minä kyllä hämmästyin oman annokseni pienuutta: se oli minulle ihan riittävä, mutta minulle eräskin työkaveri usein kommentoi, että jos hänen lapsensa ottaisivat noin vähän ruokaa, niin... Vaihdatin osan Sähikäisen ranskalaisista tomaatiksi ja hän söi ne kaikki. Ranskalaisia jäi yli, burgerista syötiin sämpylät, mutta ei pihviä. Se oli kuulemma aivan liian suolainen. Lautasia hakiessaan tarjoilija kysyi rutiinilla, maistuiko ruoka.

16. syyskuuta 2014

Wau!

Kävin menneellä viikolla Tarkkailijan koululla. Odottelin luokan oven takana ja ajattelin, että olipa mukava seurata musiikintuntia. Lapset vaikuttivat niin iloisilta ja innostuneilta. Ei se mikään musiikintunti sitten ollutkaan. Menossa oli äidinkielen tunti. Sitä opeteltiin pitkiä ja lyhyitä vokaaleita. Laulamalla. Pianon säestyksellä. Matkalla erityisopettajan työhuoneeseen tuumasin opettajalle silmät loistaen, että tämä on kyllä juuri oikea paikka Tarkkailijalle. Saimme juuri sitä, mitä olimme hakemassa.

14. syyskuuta 2014

Mitä ihmeen mikromanagerointia?

Opin menneellä viikolla uuden sanan: "mikromanagerointi". Asiayhteydestä päätellen kyse ei ollut hyvästä asiasta. Pienen googlettelun jälkeen selvisi: kyse on siitä kaikkein ärsyttävimmästä tavasta johtaa, missä puututaan joka asiaan eikä jätetä muille yhtään liikkumavaraa. Tavallisia normaaleita se vain ärsyttää, mutta omaehtoiselta ihmiseltä mikromanagerointi vie pahimmillaan täysin työkyvn.

9. syyskuuta 2014

Miksi se on antanut numeronsa?

Tunnen taas olevani huono vanhempi, joka ei halua tutustua lapsen luokkatovereiden vanhempiin. Syy on sama kuin vuosi sitten. Vanhempainillassa oli päätetty kerätä lista oppilaiden ja vanhempien yhteystiedoista, jotta yhteydenpito sujuisi näppärästi. Ja minähän en yhteystietojani tai lapseni yhteystietoja halua noin vain antaa. Listaa ei ylläpidä opettaja, vaan joku vanhemmista, josta en tiedä muuta kuin tämän lapsen etunimen. Jaan kuitenkin partiossa surutta yhteystietojani. Mikä siis tässä mättää?

8. syyskuuta 2014

Drinksuja altaan reunalla

Partiokaveri kommentoin reilu viikko sitten, että mitenhän lippukunnassa seuraava viikko pärjätään, kun minäkin vetelen drinksuja altaan reunalla. Kaksi edellistä, jota hän tavoitteli selvitellessään parin muksun yhteystietoja, oli nimittäin työmatkalla ja minäkin tein lähtöä työmatkalle. Totesin siihen, että vetelisinkin, että oikeasti kyllä olen menossa istuskelemaan luentosaliin, joka toivottavasti on ilmastoitu. Uima-altaalle lekottelemaan en tälläkään työmatkalla päässyt, mutta oli tuossa lausunnossa totta toinen puoli. Työmatkat ovat tutkijan työn kohokohtia, paitsi ammatillisessa mielessä, myös siksi, että niillä pääsee kokemaan kaikenlaista.