Äänestä, jos vielä kuulut kirkkoon!

Nyt alkoi seurakuntavaalien ennakkoäänestys. Samaan aikaan alkoivat ihmiset taas erota kirkosta. Päivi Räsänen on tainnut päästä ääneen. Kenkuinta tässä on se, että kirkostaeroavien joukossa on paljon niitä, jotka voisivat hyvinkin äänestää minua. Niin... olen tosiaan ehdolla seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tärkein motivaatio on turvata partion toimintaedellytykset, mutta asetuin ehdolle myös siksi, että seurakuntaneuvostoon tarvitaan ihmisiä, jotka eivät "ymmärrä" sitä, että joillekin naispappeus on vieläkin vaikea asia, vaan sanovat työsyrjintää työsyrjinnäksi ja joiden mielestä kirkon pitäisi olla ajamassa tasa-arvoista avioliittolakia eikä suinkaan jarruttelemassa. Parisen tuhatta vuotta sitten oltiin ihmisoikeuksissa edelläkävijöitä, niin haluan ainakin uskoa. Mihin se oikein unohtui?

Seurakunnassa ei meno muutu sillä, että protestimielessä erotaan. Eroamiset eivät saa ainuttakaan konservatiivia muuttamaan mieltään. Meno muuttuu sillä, että äänestetään valtaan sellaisia ihmisiä, jotka ajavat tärkeiksi kokemiaan asioita. Seurakuntaneuvostoissa käsitellään kylläkin ihan muita asioita kuin avioliittokysymystä, mutta niissä valitaan maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen. Tällä johdannolla ehdokasesittelyyn, joka löytyy myös vaalisivuilta.

Olen nelikymppinen elämäntapapartiolainen ja kahden lapsen äiti. Asettauduin ehdolle ennen kaikkea siksi, että haluan turvata partion toimintaedellytykset. Partio on seurakunnalle kustannustehokas tapa järjestää laadukasta toimintaa lapsille ja nuorille. Partio myös sitoo hyvin aikuisia seurakuntaan. Partiolaisille seurakunnassa tärkeää ovat paitsi tilat, jotka koetaan omiksi, omaksi partiokoloksi, myös nuorisotyönohjaajan eli partiotyöntekijän tuki.

Osaava partiotyöntekijä huolehtii, että seurakunta on lippukunnalle muutakin kuin sponsori. Pidän tärkeänä, että partio säilyy kaikille aidosti avoimena harrastuksena. Partio on lähiharrastus ja matkan partiokololle pitää taittua kävellen tai pyöräillen. Myös esimerkiksi lippukunnilta perittävät leirikeskusmaksut tulee pitää kohtuullisina, jottei kenenkään partioharrastus tai leirille lähtö olisi rahasta kiinni.

Partion lisäksi muukin seurakunnan lapsi- ja nuorisotyö sekä musiikinopetus on minulle tärkeää. Poikani on laulanut lapsikuorossa ja soittaa kirkkomusikanteissa. Esiintymiset tuovat koko perheen sellaisiin seurakunnan tapahtumiin, joihin ei välttämättä muuten tulisi lähdettyä.

Päivätyöni teen teknologiateollisuudessa tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Lapseni ovatkin olleet pienestä pitäen päiväkodissa. Seurakunnan kerhoihin he eivät ole osallistuneet. Seurakuntayhteys jäikin ennen kouluikää varsin ohueksi, joulukirkkojen ja päiväkodista pari kertaa vuodessa tehtävien kirkkoretkien varaan.

Pidän erittäin tärkeänä, että seurakunnan varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä päiväkotien kanssa ja etteivät yksittäisten vanhempien jyrkätkään mielipiteet pääse sabotoimaan uskontokasvatusta kokonaisilta päiväkotiryhmiltä. Päiväkodeissa ja -kerhoissa kasvavat tulevat kirkollisverojen maksajat.

Arvomaailmaltani olen liberaali ja minulle on tärkeää, että kirkko pysyy yhteiskunnan muutoksissa mukana, jottei mikään maallinen suotta tule evankeliumin tielle. Minusta tuntuu ihan käsittämättömältä, että kun olin lapsi, jotkin virat kirkossa oli rajoitettu vain miehille ja että työsyrjintää on suvaittu vielä pitkään sen jälkeenkin.

Olen itse lapsena käynyt seurakunnan päiväkerhot, koululaisena partiossa, rippukoulun jälkeen isoskoulutuksessa ja nuortenilloissa. Nykyään käyn kirkossa harvakseltaan, ainakin jouluna ja kiirastorstaina.

Kirjahyllystäni löytyy eksegetiikkaa käsittelevää kirjallisuutta enkä oikein enää osaa lukea Raamatun kertomuksia irrallaan siitä historiallisesta tilanteesta, missä ne on kirjoitettu. Usko on tästä lukemisesta vain vahvistunut.