Taas huudetaan kodinhoitajia perheiden tueksi. Tässä vain unohdetaan, missä kohtaa tämä palvelu ajettiin alas. Muistetaan kyllä, että tämä tapahtui edellisen laman aikaan. Samalla unohdetaan, että samoihin aikoihin säädettiin subjektiivinen päivähoito-oikeus ja että sitä myös käytetään paljon. Aika harvassa tuntuvat ne perheet olevan, joissa jo päivähoidossa oleva lapsi otetaan kokonaan kotihoitoon, kun perheeseen syntyy vauva.
Minun jaksamiselleni vauvavuotena pelastus löytyi siitä, että sain nukkua Sähikäisen vieressä päiväunet, kun Tarkkailija nukkui omia kauneusuniaan päiväkodilla. Jaksamisen kannalta rankempi vaihe oli se, kun olin palannut töihin, heräsin aina aamulla viemään Tarkkailijaa kahdeksaksi päiväkotiin, risaisen, imetyksentäyteisen yön jälkeen. En silti katunut lainkaan töihinpaluuta, vaan olin vain helpottunut siitä, että äitiysloma oli ohi.
Varmasti yksi asia, mikä piti elämässä kiinni, oli työ. Tietoisuus siitä, että olin ja olen muutakin kuin äiti. Että sain päiväsaikaan tehdä sen kahdeksan tuntia jotain, missä olen oikeasti hyvä. Joillekin naisille kokopäiväinen kotiäitiys sopii. Minä olen parempi äiti, kun elämässäni on muutakin. Nyt kun Sähikäinen on menossa eskariin ei ajatus työpaikan häviämisestä alta tunnu niin pelottavalta kuin joitakin vuosia sitten: jääminen kotiin lapsen kanssa kun ei enää olisi vaihtoehto. Kai sitä jotain mielekästä tekemistä keksisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti