30. lokakuuta 2014

Virhe! Tai siis.. bugi, errori...

Yhtenä kesänä meiltä laskutettiin liikaa päivähoitomaksua. Kyse oli muutamista kympeistä, korkeintaan satasesta. Viestittelin tästä päiväkodin johtajalle, että korjaa asian. Tämä kutsui minut oikein huoneeseensa, selitteli, esitteli laskelmia ja oli kovasti pahoillaan, pyyteli kovasti anteeksi. Joitakin kuukausia myöhemmin sain kaupungilta puhelun. Virkailija sanoi huomanneensa, että meiltä oli laskutettu liikaa ja että sitä ei ollut korjattu, vaikka piti. Sanoin päiväkodin johtajan olleen niin pahoillaan, että unohti kaikelta anteeksipyytelyltään kokonaan korjata asian. Virkailija hymähti ja sanoi, että nyt se on joka tapauksessa korjattu. Seuraavassa laskussa oli virhe hyvitetty.

27. lokakuuta 2014

Äänestä, jos vielä kuulut kirkkoon!

Nyt alkoi seurakuntavaalien ennakkoäänestys. Samaan aikaan alkoivat ihmiset taas erota kirkosta. Päivi Räsänen on tainnut päästä ääneen. Kenkuinta tässä on se, että kirkostaeroavien joukossa on paljon niitä, jotka voisivat hyvinkin äänestää minua. Niin... olen tosiaan ehdolla seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tärkein motivaatio on turvata partion toimintaedellytykset, mutta asetuin ehdolle myös siksi, että seurakuntaneuvostoon tarvitaan ihmisiä, jotka eivät "ymmärrä" sitä, että joillekin naispappeus on vieläkin vaikea asia, vaan sanovat työsyrjintää työsyrjinnäksi ja joiden mielestä kirkon pitäisi olla ajamassa tasa-arvoista avioliittolakia eikä suinkaan jarruttelemassa. Parisen tuhatta vuotta sitten oltiin ihmisoikeuksissa edelläkävijöitä, niin haluan ainakin uskoa. Mihin se oikein unohtui?

26. lokakuuta 2014

Voiko tommosta tuossa iässä

Tarkkailija on lukenut nyt Potterit loppuun. Sen viimeisenkin, joka on aika rankka. Ensimmäisen annoin hänelle siksi, että hän luki vain Aku Ankkaa. Lisäkimmoketta antoi lippukunnan postituslistalla käyty keskustelu, jonka mukaan Potterit olisivat aivan liian rankkoja sudenpentu- tai seikkailijaikäisille, siis alle kaksitoistavuotiaille. Viimeisessä elokuvassa on tuo 12 vuoden ikäraja ja ihan hyvästä syystä, mutta kirjat ovat vähän toinen asia. Lapsi ei nyt vain koe tarinaa yhtä rankkana kuin aikuinen, koska hänellä ei ole tarvittavaa elämänkokemusta. Ihan niin kuin threstralit pystyy näkemään vain, jos on joskus nähnyt jonkun kuolevan.

25. lokakuuta 2014

Mitä kuuluu

Sähikäinen on viime viikkoina ollut varsin äkäinen. Minulle. Yhden työpaikan lounaskeskustelun jälkeen tajusin, mistä se johtuu: ei ole helppoa olla Tarkkailijan pikkusisko. Hän ei saa niin paljon äidin jakamatonta huomiota kuin tarvitsisi eikä tule koskaan saamaan. Minun ja Tarkkailijan suhde kun on niin... vahva. Sähikäinen ei samalla tavalla tarvitse äitiä, muttei se tarkoita sitä, etteiköhän ihan yhtä lailla tarvitsisi äitiään. Yhtenä kiireisenä aamuna sitten räjähti oikein kunnolla. Kun jätin itkuista Sähikäistä päiväkotiin, sanoin, että meillä oli paha riita aamusta, ja pyysin, että juttelisivat Sähikäisen kanssa.

15. lokakuuta 2014

Ei oo rahaa

Partio on avointa kaikille. Partio on halpa harrastus ja toivottavasti halpana pysyykin, vaikka esimerkiksi seurakunnan suunnalta tulee painetta nostaa maksuja. Seurakunnalla kun on talous tiukalla ja kaikki partiolaisilta perittävien maksujen korotukset menevät jotain kautta partiolaisten ja heidän vanhempiensa maksettaviksi. Nytkin on partiolaisia, joilla on talous niin tiukilla, että esimerkiksi osallistumismaksuja jää maksamatta. Kyse on pikku summista ja pahinta tässä onkin se, että ihmiset puhuvat.

14. lokakuuta 2014

Laku unohtui!

Yksi tunnetuista hyvän vanhemmuuden mittareista on se, mitä tapahtuu, kun lapsi haluaa kaupan kassalla karkkia. Minä olen jäänyt kaikissa Hyvä Äiti -kisoissa peränpitäjäksi jo vuosia sitten. Meilläkin muksut usein muistavat kassalla, että unohdettiin ottaa lakut. Huikkaan lapsille, että niinpä tosiaan unohtui, käsken hakea minullekin. Isän kanssa laku on tosiaan laku, mutta äidin kanssa mikä tahansa pienehkö suklaapatukka tai vaikkapa vanha auto lasketaan lakuksi. Mutta miten tähän on tultu? Oli minullakin joskus periaatteita.

9. lokakuuta 2014

Miten niin hankalaa?

Minulla oli lapsena raudat. Oikomishoito oli siitä kivaa, että sillä pääsi luistamaan koulutunneilta, mutta oli siinä vastuksensakin. Eniten inhosin kipsimuottien ottamista. Minä söin tuttia nelivuotiaaksi ja kovasti toivoin, että pitkään imetetyt lapseni säästyisivät oikomiselta. Mitä vielä! Ihan samanlainen ristipurenta heilläkin on, vaikka tutti ei kummankaan suussa muutamaa sekuntia pidempään pysynyt. Tarkkailijalta kipsimuottien ottaminen on yhtä tuskaista kuin minulta. Tänään otettiin Sähikäiseltä ensimmäiset kipsimuotit. Se oli hyvin hämmentävä kokemus.

8. lokakuuta 2014

Kun et ole koskaan tehnyt ohareita

Tuumasin tänään yhden sudenpennun vanhemmalle, että ei se lapun unohtuminen kotiin niin paha asia ole. He eivät ole koskaan tehneet ohareita, joten minulle riittää tässä vaiheessa, että ilmoittavat lapsen osallistuvan. Lapun ehtii tuoda myöhemminkin. Kun vetää samaa ryhmää useamman vuoden, sitä oppii huomaamaan, ketkä hoitavat asiansa jämptisti ja kenen sana pitää. Siitä pitää palkita joustavuudella.

7. lokakuuta 2014

Kuka minä olen?

Kiitollisuushaaste kolahti. Lähdin tätä pohtimaan sitä kautta, että olen hurjan kiitollinen siitä, että minun identiteettini ei rakennu pelkästään äitiydestä. Vaikka tiedän olevani oikein hyvä äiti lapsilleni, niin en heidän kanssaan oikein Hyvä Äiti -kisassa pääse loistamaan. Minulle työ on myöskin tärkeä, mutta onneksi elämässä on perheen ja työn lisäksi muutakin. Menneellä viikolla tuumasin, että vien harvoin töitä kotiin, mutta sen sijaan partio tuppaa silloin tällöin tulemaan työpaikalle. Jos vaikka retki lähestyy, lippukunnan trangioiden polttimot ovat hukassa ja nuorehko retkenjohtaja iltavuorossa.