3. maaliskuuta 2015

Epäreilua!

Sain lomareissulla päähänpiston. Tarkkailija poti flunssaa, isänsä samoin ja minä olin yksin hiihtolenkillä, koska Sähikäinen käytti tilaisuuden hyväkseen ja liimautui tablettiin. Illalla nuori neiti oli juuri niin äkäinen, kun koko päivän ruutua tuijottanut viisivuotias voi olla. Sain kun sainkin maaniteltua pikkuneidin pihalle ja siitä hivutettua laskettelurinteiden luokse. Hetken touhua katseltuaan, hän hyväksyi ajatuksen, että vuokrattaisiin laskettelusukset ja kokeiltaisiin, miten sujuu. Se oli menoa se!

Ensin mentiin peppuplätsillä eli kyykyssä ja hetken päästä istualtaan. Sitten aurattiin ja kun tunti oli kulunut, pikkuneiti veti jo syöksyllä lasten rinteen alas. Sain hänet mökkiin vain lupaamalla, että tullaan myös seuraavana päivänä. Ja tulimme myös. Pikkuneiti hehkutti koko päivän Tarkkailijalle, kuinka kivaa laskeminen on. Tällä kertaa molemmille vuokrattiin sukset kolmeksi tunniksi. Tarkkailijaltakin alkoi laskeminen jollain lailla sujua, kun tajuttiin käydä syömässä ja hillitsemässä nälkäkiukkua. Minäkin vuokrasin välineet kahdeksi tunniksi.

Kyselin, että miten sitä mennään lapsen kanssa. Sähikäinen pääsisi minun kanssani ilmaiseksi, koska on vasta viiden. Sain samalla ohjeet, miten poistutaan hissistä alkumatkasta, samassa paikassa, missä hiihtokoululaisetkin poistuvat. Kun Sähikäinen kuuli tästä vaihtoehdosta, hän innostui ja halusi ehdottomasti kokeilla isoa mäkeä. Ja kun Sähikäinen niin Tarkkailija myös.

Mutta se Tarkkailija. Hänestä täytyisi maksaa, Hän olisi niin iso, että minun olisi jo hyvin raskasta auttaa häntä mäessä, jos ylipäätään jaksaisin. Ankkurihississäkin pitäisi mennä vierekkäin. En halunnut häntä mukaan. Tarkkailija ei tätä tietenkään hyväksynyt: Sähikäinen oli saamassa jotain kivaa, joten hänenkin pitäisi saada. Siinä meni sitten ilta miettiessä, että mitä tekisi. Onhan tilanne monella tavalla hyvin epäreilu. Harkitsin erkkalapsikortin pelaamista, jotta pääsisimme kerran maksutta kokeilemaan.

Isossa mäessä laskeminen aloitettiin Sähikäisen kanssa. Ensin mentiin hiihtokoulujen portista, mutta seuraavaksi Sähikäinen halusi ylös saakka. Ensimmäinen lasku oli varovainen, seuraavat Sähikäinen aurasi, mutta lopulta mentiin syöksyllä. Tai siis Sähikäinen meni. Ensin tuli jotain pientä ja vaaleanpunaista alas: sitten oli kuulemma kuulunut mäestä huuto, jotta pitäisi edes hiukan jarruttaa. Toisia lapsia opettanut hiihdonopettaja kommentoi, että anna mennä vain.

Tarkkailija pysyi lasten rinteessä. Kuulin hänen selittävän, että ei voi tulla isoon mäkeen, koska hänestä pitäisi makssa. En ruvennut selittämään, että olisi meillä varaa enkä yrittänyt pelata erkkalapsikorttia, koska tiesin hänen sen kyllä tietävän, että meillä olisi varaa. Tämä selitys taisi olla vain kunniallinen tapa peräytyä. Juttelimme, että hän voi joko verrata itseään Sähikäiseen tai olla ylpeä taitavasta siskostaan. Sähikäinen on kyllä hyvä laskemaan mäkeä, mutta murtsikassa hänellä ei riitä kärsivällisyyttä edes oikein tasaisella, saatika silloin, kun pitäisi kavuta mäkeä ylös.

Seuraavana päivänä lähdimme Tarkkailijan kanssa kahdestaan hiihtolenkille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti