Vihas Lanta ja Lappi

Noissa seurakuntahommissa olen muutaman kerran kuullut sanottavan, miten sitä lähetystyötä pitäisi Suomessakin. Minun ensireaktioni on aina heti hyvin torjuva. Minä kun polveudun äidin puolelta vanhasta pappissuvusta. Suvun kuuluisin jäsen, Gabriel Tuderus vaikutti 1600-luvulla Lapissa. Hän itse oli lapseton ja me polveudumme hänen veljestään. Vaikka välissä on monta sukupolvea, niin jotain yhteistä meissä on: kiivas luonne, tehokkuus ja kuinka mielipiteet meistä jakaantuvat. Kun johonkin ryhdytään, syntyy selvää jälkeä. Saamelaismuseo Siidassa ei olisi kannattanut sanoa olevansa Gabriel Tuderukselle sukua.

Gabriel Tuderuksen sanotaan käännyttäneen Lapin. Pikaisella googlettamisella löytyy mm. seuraavaa:

Vuonna 1668 Kemin kirkkoherra Johannes Johannis Somerus antoi toimensa Kemin Lapissa poikansa Gabriel Tuderuksen huoleksi. Hänen tehtäväkseen tuli Kemin Lapin tarkastus ja käännytystyön johto. Tuderus edusti puhdasoppisuutta ja toimi tarmokkaasti ja väsymättömästi lappalaisten käännyttäjänä.

Hän poltti tai polki suohon ”perkeleen kapistukset” eli noitarummut ja muut pakanalliset esineet ja hävitti seidat. Hän kielsi kaikki loitsut ja laulut. Hän oli ankara ja käytti väkivaltaisia keinoja puhdistaessaan aluettaan pakanallisuudesta. Tuderus haastoi lappalaisia noituudesta käräjille ja peräsi seurakunnalta papinsaataviaan.

Lappalaiset puolestaan valittivat pappinsa kovakouraista käytöstä ja sitä että hän kohtuuttomasti verotti palveluksistaan köyhiä asukkaita. Toisaalta Tuderus tuki myös lappalaisia. Hän oli heidän puolella riidoissa, joita käytiin talonpoikien kanssa kalavesistä. Hän puolusti heitä myös savolaisten kaskimiesten uudisasutusta vastaan.

Jotta näin. Suomen museoissa ei ole ainuttakaan noitarumpua. Muutama onnistuttiin salakuljettamaan Eurooppaan, mutta niitä ei ole saatu takaisin. Kun Tarkkailija laulaa laulua, missä tyttö soittelee noitarumpua, tunnen piston sydämsessäni. Siellä museossa tätä sukulaisuussuhdetta kommentoitiin nimittäin niin kuin olisin melkeinpä henkilökohtaisesti vastuussa rumpujen hävittämisestä. Onhan tämä ollut aikoinaan melkoinen saavutus, koska Lappi on laaja ja käytössä ei ole ollut mitään puskutraktoreita, millä nykyään kulttuuriperintöä uskonnon nimissä hävitetään.

Suvun historiasta harvemmin puhutaan, mutta joskus se aiheuttaa jänniä reaktioita. Eräs pappi oli aivan täpinöissään, kun pääsi vihkimään Tuderusten jälkeläistä. Vihkipuheessa toistuivat sanat "Tuderus tuo Herran pappi". En muista puheesta muuta. Sen sijaan muistan, kuinka 70-vuotias sukulaistäti joka kerta jatkoi sanoilla "jota vihas Lanta ja Lappi" ja kuinka kaikki lähellä istuvat olivat tikahtua pidätetystä naurusta.

Saamelaismuseo Siidasta ei kesällä 2012 löytynyt mitään Tuderukseen liittyvää. Arktikumissa sen sijaan on ainakin tänä talvena Siidasta lainassa olevaa esineistöä, kuvia noitarummuista, ja niiden yhteydessä selostus Gabriel Tuderuksen toiminnasta.