Fiksut pärjää aina

Tarkkailija toi todistuksen täynnä kiitettäviä. Kuinkas muuten. Ainoastaan yksi asia vaatii petrausta: kyky tavoitteelliseen ja tulokselliseen työskentelyyn. Suvun reaktio oli täysin yhtenevä: lahjakkuudella pärjää aikansa, mutta kyllä sinunkin täytyy joskus vielä opetella töitä tekemään. Siinä sitä sitten itse kukin muistelee, missä kohtaa se tuli vastaan, ettei pelkkä lahjakkuus riittänyt. Minulla se tuli jo lukiossa ja se oli oikeastaan oikein hyvä se. Yliopistossa on tullut nähtyä niin monta lahjakasta opiskelijapoikaa, jotka ovat ihan ihmeissään, kun enää ei pelkällä lahjakkuudella pärjääkään, vaan matematiikanopiskelu teettää työtä. Oli oikein hyvä oppia työntekoon jo lukiossa.

Sitä saa...

Neljä vuotta sitten lueskelin hallitusohjelmaa helpottuneena. Subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei alkavalla hallituskaudella kajottaisi ja seuraavan hallituksen alottaessa työnsä Sähikäinen olisikin jo menossa eskariin. Nyt siihen oikeuteen sitten ollaan kajoamassa ja Sähikäinen on tosiaan menossa eskariin. Aina joskus sitä olen miettinyt, miten minulla niin monessa asiassa on käynyt tuuri. Kävin kouluni yltäkylläisellä 80-luvulla, opiskelin 90-luvun alun lamavuosina, kun opintotuen ostovoima oli parempi kuin koskaan, ja löysin paikkani työelämässä nousukaudella. Lapseni ovat pääseet päivähoitoon silloin, kun hoidon tarvetta ei tarvinnut mitenkään perustella, ja melko varhaisessa vaiheessa saadun tuen ansiosta meillä menee nykyään Tarkkailijan kanssa hyvin.

Ei viinaa opettajille!

Käytiin koululla laulamassa suvivirttä. Kiittelin samalla opettajaa kuluvasta vuodesta. Käskin myös sanomaan terveiset ja kiitokset Tarkkailijan saksan opettajalle. Hän oli onnistunut siinä, missä kumpikaan luokanopettaja ei kolmen vuoden aikana onnistunut. Hän sai Tarkkailijan tekemään säntillisesti läksynsä. Ei sitä kieltä muuten opi. Huomasin, että joku oli jo vienyt opettajalle jonkun lahjankin. Netissä pyörii taas juttuja opettajien lahjoista. Minulla on siitä sanani sanottavana.

Perusasioiden äärellä

Lippukunnan jo 90-luvulla käynnistetty kämppäprojekti huipentui puolisen vuotta sitten, kun tehtiin kaupat ja ostettiin vanha pientila. Ja siitä kaikki vasta alkoi. Suunnitelmat ovat huikeat, mutta pikku hiljaa edetään. Ennen kesäleiriä tarvitsee kuitenkin saada perusasiat kuntoon: juomavesi, puucee ja keittiö. Ne ovat asioita, joiden tyriminen pilaa leirin, mutta joita kukaan ei muista, jos homma toimii.

Miten sitä kaikkeen repeää?

Tämän päivän ohjelmassa oli maastotiedusteluretki tarpojien selviytymismajakkaa varten. Pakkasin lapset autoon: käytiin katsomassa yhtä kiintolaavua ja paria valmista nuotiopaikkaa sillä silmällä, että ovathan nämä kelvollisia yöpymispaikkoja tarpojavartiolle. Vähän aikaisemmin lippukunnanjohtaja varoitti ihan aiheellisesti partioburnoutista: ensin mietin seuraavan tarpojaluotsin rekrytointia, mutta tajusin taas tällä retkellä, ettei luotsin homma ole se mikä kuormittaa, ei liioin lauman vetäminen. Päin vastoin. Tässä on ollut sateisia päiviä ja iltoja. Ilman partiota ne olisi kökötetty sisällä.

Koko päivä uudestaan

Yksi ikimuistoisimmista äitienpäivistä oli silloin, kun Tarkkailija oli neljän. Hänet oli päiväkodissa ladattu niin täyteen odotuksia siitä, millainen päivä on tulossa, ettei mitään rajaa. Kun lapselle ovat rutiinit tärkeitä ja kun lapselle on tärkeää, että kaikki tapahtuu niin kuin hän on suunnitellut, niin tietäähän sen mitä siitä seuraa. Maanantaiaamuna sitten kysyttiin virkahymy naamalla, että oliko ihana äitienpäivä. Sanoin, ettei puhuta siitä. Oli ollut yksi kaikkein pahimmista raivareista, mitä Tarkkailija koskaan. Lopulta sitä huudettiin, että koko päivä pitäisi aloittaa alusta.

Tuntea vastuunsa

Kehityskeskustelussa oli hämmentävä hetki, kun esimies (ja kahden sudenpennun isä) palautetta katsellessaan mietti, että miten tuon nyt sanoiksi pukisi. Minulta tuli automaattisesti partioihanne "Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen" ja jatkoin, että tämä ihanne tulee 15-vuotiaana, kun saadaan ensimmäisiä johtamistehtäviä. Minullahan ei ole työssä minkäänlaista esimies- tai edes projektinvetovastuuta, mutta vanhana partiojohtajana sitä tulee aina välillä ihan niin kuin itsestään otettua ohjat käsiin. Töissä tästä saa usein kiitosta; partiossa taas palaute on enemmänkin sellaista, että voisit sinä antaa muillekin tilaa.

Hiljempaa

Meillä Sähikäinen herää aamuisin ensimmäisenä. Hän siirtyy vaivihkaa olohuoneen puolelle ja alkaa katsella tabletilla lastenohjelmia tai pelata pelejä. Jossain kohtaa aamua Tarkkailija liittyy seuraan. Me vanhemmat voimme aamuisin nukkua pidempään lasten häiritsemättä. Paitsi tänään. Tänään oli hyvin erilainen aamu. Lapset eivät koskeneet koko tablettiin. Aamurauha oli mennyttä.