9. toukokuuta 2015

Koko päivä uudestaan

Yksi ikimuistoisimmista äitienpäivistä oli silloin, kun Tarkkailija oli neljän. Hänet oli päiväkodissa ladattu niin täyteen odotuksia siitä, millainen päivä on tulossa, ettei mitään rajaa. Kun lapselle ovat rutiinit tärkeitä ja kun lapselle on tärkeää, että kaikki tapahtuu niin kuin hän on suunnitellut, niin tietäähän sen mitä siitä seuraa. Maanantaiaamuna sitten kysyttiin virkahymy naamalla, että oliko ihana äitienpäivä. Sanoin, ettei puhuta siitä. Oli ollut yksi kaikkein pahimmista raivareista, mitä Tarkkailija koskaan. Lopulta sitä huudettiin, että koko päivä pitäisi aloittaa alusta.

Minulla on aina ollut vähän erikoinen suhde äitienpäivään. Kukat joo, kakku joo, nukkuminen joo, mutta siis... tämä päivä on niin latautunut, että sen toivoo joka vuosi menevän nopeasti ohi. Suvussa on sekä hankalia äitisuhteita että naisia, joilla ei ole omia lapsia. Kun tähän päälle tulevat ne päiväkodissa tehdyt lahjat, jotka ilmentävät enemmän kulloisenkin lastentarhanopettajan kuin lapsen itsensä persoonaa, niin... en nyt vain jaksaisi.

Lapsuudenkodissani äidin syntymäpäivä oli aina se päivä, jolloin juhlittiin äitiä. Sitä päivää ei ole samalla lailla ladattu täyteen odotuksia siitä, millainen äidin pitäisi olla, mikä on naisen paikka tässä maailmassa. Minullekin oma syntymäpäivä on paljon äitienpäivää tärkeämpi. Lapsilleni taidan äitini tapaan sanoa, kun he aikoinaan ylioppilaiksi kirjoittavat, että en tarvitse mitään lyyrakorua, minulla on lyyra ihan siinä omassa hatussa.

Minun lapseni eivät ole minun lapsiani, he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulivat minun kauttani ja vaikka he ovat minun luonani, he eivät kuulu minulle. Näin laulettiin jo viitisenkymmentä vuotta sitten. Se on jotenkin vapauttava ajatus. Ehkä sitä silti huomisen jaksaa, kun lapset ovat tekemistään lahjoista niin tohkeissaan.

Tarkkailijan luokan äitienpäiväkonsertti oli kyllä oikeasti kiva juttu: varsinkin tulkinta Metsämiehen laulusta ilmensi opettajan persoonaa juuri sillä tavalla, miksi halusin Tarkkailijan musiikkiluokalle. Kun taas laulettiin Äidin sydäntä Sähikäinen vinkui kovaäänisesti haluavansa Sorsapuistoon tavalla, joka ilmensi hänen persoonaansa juuri niin kuin piti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti