Oma vika

Oppiminen tekee joskus kipeää. Kirjaimellisesti. Minä olen aina tiennyt, että kevyellä keittiönjakkaralla seisten ei parane tehdä rakennushommia. Mutta kun sen kunnollisen, tukevan, rakennusjakkaran hakeminen tuvan puolelta olisi ollut niin vaivalloista. Sitten piti vetää naulaa irti seinästä oikein voimalla. Opin sitten ihan kokemuksesta, että nyt tuli tehtyä paha virhe.

Jakkara lähti alta. Kirjaimellisesti. Minä lähdin putoamaan selkä edellä kohti puulattiaa. Sen verran ehti ajatus kulkea (vai oliko suojelusenkeli liikkeellä?), että nykäisin jalat kohti kattoa ja leuan kohtirintakehää. Sitten osui.

Nyt sattuu. Jo toista päivää. Eikä tässä oikein voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Ja olla todella kiitollinen siitä, että ei kumminkaan käynyt tämän pahemmin. Edessä on varsin mielenkiintoinen työpäivä.