15. kesäkuuta 2015

Parasta partiota

En ole sudenpentuihminen. Seikkailijat menettelevät. Mutta tarpojat, niissä on sitä jotain. Ollaan isoja ja pärjääviä, mutta silti tarvitaan vielä kovasti aikuista. Kun olin nuori, puhuttiin vartionjohtajista, mutta nykyään partiossa on murrosikäisille tarjolla jo muutakin kuin johtamista. Kun olin nuori, olin kesäleireillä järjestämässä vartionjohtajien kanssa kevyempiä haikkeja. Viime viikonloppuna pääsin tarpojavartion kanssa nuoruuteni maastoihin. Tarpojilla tuntui olevan kivaa ja minä nautin joka siemauksella. Vartiolaisten sijasta mukana olivat Tarkkailija ja Sähikäinen, kuinkas muuten.

Kun olin nuori, lippukuntamme kesäleirit järjestettiin aina kesäkuun alussa. Kesäleirini kruunasi haikki. Haikki ei tarkoittanut eikä tarkoita minulle sitä, että mentäisiin omien voimien äärirajoilla. Minulle se tarkoittaa patikointia pienen metsäjärven rantaan, laavun pystytystä ja vapaata ohjelmaa. Tarpojat saivat suunnitella reittinsä itse: vain lähtö, maali ja yöpymispaikat oli määrätty. Sekä poikkeaminen erään tietyn järven rannassa.

Lasten kanssa käytiin rakentamassa suklaamunista pesä sen tietyn järven rantaan, mutta muuten oli pakko liikkua autolla. Vähän oli hassu olo, kun kuljetettiin ruoat korissa ja kylmälaukussa, makuupussit yhdessä kassissa ja vaatteet toisessa. Ei vain ollut vaihtoehtoja: autossa rinkka nyt vain on hankala. Tarpojien vanhemmille olin kertonut, että minulla on mukana tarpojia varten juomavesikanisteri, sekä hätätilanteita varten ensiapulaukku, auto ja pankkikortti.

Lapsetkin osoittautuivat hämmentävän omatoimisiksi. Otin Sähikäiselle yötä varten fleecepuvun valmiiksi esiin ja sanoin, että sen voi pukea, jos yöllä paleltaa. Aamulla huomasin, että Sähikäinen oli minua herättämättä sen puvun myöskin pukenut. Tarkkailija taas opetteli tekemään kaarnalaivan, kun vihjasin, miten paljon helpompaa on veistää kaarnaa kuin kovaa puuta. Kaarnalaivoja veistellen minäkin hänen ikäisenään opettelin puukkoa käyttämään.

Kun ilta alkoi vaihtua yöksi, käki kukkui, telkkäpari lensi järvellä, lapset nukkuivat ja tarpojat juttelivat, tajusin, miten paljon tätä olenkaan kaivannut. En kaivannut aikuisseuraa: oli hyvä olla itsekseen. Oikeastaan kaikkein parasta oli kuitenkin huomata, miten kivasti tarpojat minuun suhtautuivat. He eivät suhtautuneet mitenkään: heillä oli omat juttunsa ja minä lapsineni vain kuuluin kalustoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti