Se on sen tytär

Kun Sähikäinen tuossa mitä lie vuosi sitten ilmoitti, että hän ei halua partioon ja kun päätös piti kesään saakka, olin salaisesti helpottunut. Olen vetänyt neljä vuotta laumaa. Nyt joulukuussa syntynyt ja yhden ylimääräisen sudenpentuvuoden viettänyt Tarkkailija oli valmis siirtymään seikkailijaksi. Partio ei tosiaan tuntunut olevan Sähikäisen juttu. Myöskään ajatus meistä kolmesta samassa lippukunnassa ei tuntunut hyvältä. Sitten Roihu teki tehtävänsä ja Sähikäinen alkoi uudestaan miettiä, pitäisikö kumminkin partioon.

Yhtäkkiä tajusin, että onhan sitä tässä kaupungissa muitakin lippukuntia, jotka toimivat järkevän matkan päässä meiltä. Yksi tyttölippukunta toimii ihan Tarkkailijan koulun vieressä eikä se ole Tarkkailijalle matka eikä mikään. Lisäksi minulla on erinomaisen hyvä käsitys tästä lippukunnasta: on satavuotiset perinteet ja silti nuori johtajisto. Kun ehdotin partion aloittamista tässä lippukunnassa, Sähikäisen naaman valtasi iloinen, aurinkoinen hymy. Partiota voi harrastaa muutenkin kuin äidin ja isoveljen varjossa. Siihen loppui "en halua partioon" -vikinä.

Olen yrittänyt miettiä, miksi ajatus Sähikäisestä samassa lippukunnassa tuntuu niin perin juurin vastenmieliseltä. Sitten tajusin. Olen käynyt yhdeksän vuotta peruskoulua samassa koulussa, missä isäni oli yläkoulun puolella vararehtori, pidetty opettaja ja kolleega. Minulla on aina olleet hyvät, läheiset ja lämpimät välit isäni kanssa. Opettajien kanssa taas... se monien naisopettajien harrastama livertäminen oli kerrassaan sietämätöntä ja varsinkin murrosiässä ärsytin opettajia aivan tahallani nähdäkseni, kuinka pitkään jaksavat livertää.

Isä sitten kerran sanoi, että nämä opettajat hänelle opettajanhuoneessa voivottelivat, kuinka rankkaa hänellä oli minun kanssani. Taidettiin tuolloin viettää kahdestaan viikonloppua mökillä. Isä jatkoi, että hänen täytyy opettajanhuoneessa ihan työrauhan nimissä nyökytellä vain. Olikin helpotus mennä lukioon, missä minua ei tunnettu etukäteen eikä minulla ollut tarvetta härnätä opettajia.

Tällä taustalla haluan, että Sähikäinen saa harrastaa partiota niin kuin minäkin olen saanut. Polkea itse oman partiopolkunsa. Kyllä minut Sähikäisen lippukunnassa nimeltä ja maineeltakin tunnetaan, mutta ei sen enempää. Jo aloitustilaisuus oli varsin lupaava. Toimintakulttuuri on hyvällä tavalla erilainen kuin meillä. Vähän siellä säikähdettiin kommenttia tyttömäisestä kolosta, mutta Sähikäiselle tyttömäisyys on hieno asia. Hän ei ole vielä oppinut häpeämään sukupuoltaan.

Tarkkailija on asia erikseen. Hän tarvitsee äidin vierelleen, että partioharrastus on ylipäätään mahdollinen. Aivan liian moni hänen kaltaisensa osallistuu vain ja ainoastaan viikkotoimintaan, vaikka partio on parasta retkillä ja leireillä.