15. lokakuuta 2016

Ketä muita tulee?

Seikkailijajoukkueeni oli taas yhtä vaille täysilukuisena, kahtena vartiona, seikkailijakisoissa. Syksyn seikkailijaretkelle osallistuimme täysilukuisena. Kaupunkikisassa peräti kolme yhdestätoista oli poissa; yhden selityksen olen kuullut ja se oli hyvin ymmärrettävä. Lippukunnan muut ryhmät eivät oikein tunnu pääsevän samaan, vaikka ihan hyviä osallistujamääriä muillakin on. Kyse voi olla ihan sattumasta, mutta on minulla selityskin tähän.

Mikä on lapselle, nuorelle ja oikeastaan aikuisellekin tärkeintä partiossa? Kaverit. Mitä lapsi miettii, kun hän miettii, lähteäkö retkelle? Ohjelmaa? Varmasti. Retkikohdetta? Toki. Mitä siellä syödään? Ehkä. Mutta, mutta mikä on tärkeintä? Huippu ohjelma mahtavassa leiripaikassa ei takaa onnistunutta reissua, hyvä ruokakaan ei siihen riitä. Mikään ei tunnu miltään, jos sitä ei koe kavereiden kanssa.

Olen ottanut tavaksi pistää aina pari päivää ennen ilmoittatumisen päättymistä seikkailijoilleni ja heidän vanhemmilleen listaa, ketkä ovat jo ilmoittautuneet. Se aiheuttaa sopivasti sosiaalista painetta osallistua - niin lapsille kuin vanhemmille. Ennen kaikkea se kumminkin kertoo aremmille lapsille, että he voivat turvallisesti ilmoittautua, mukana on tuttuja kavereita. Toisethan tutustuvat helposti eikä heille lähtö ole kavereista kiinni. Toiset taas eivät lähde, jos eivät ole varmoja, että mukana on joku tuttu.

Tämä käytäntö syntyi kyllä ihan muista syistä. Meillä kävi pari kertaa niin, että ilmoittautumiset jäivät matkalle ja niiden selvittely aiheutti kaikenlaista hämminkiä ja pahaa mieltä. Niinpä otin tavaksi pistää vanhemmille listan, josta tarkistavat, onko ilmoittautuminen tullut perille. Yhtäkkiä siinä sitten huomasin, että meillä alkaa olla aikas hyvä osallistumisprosentti.

Lopullisen valaistumisen hetken koin, kun Sähikäistä piti ilmoittaa ensimmäiselle retkelleen. Mietin siinä, onko paras kaveri lähdössä, millä saan Sähikäisen lähtemään, jos kaverilla on este, onkohan laumassa ketään muuta, josta olisi kaveriksi, ja millä minä senkin selvitän. Loppuviimeksi lupasin lähteä mukaan ainakin päiväksi, jos se paras kaveri ei lähde. Mietin itsekseni, mitenhän saan tämän järjestymään ja että tarkoitus oli tehdä partiosta Sähikäisen oma harrastus.

Lopputulemana oli, että minua pyydettiin Sähikäisen lippukunnasta mukaan retkelle, koska aikuisista ei ollut ylitarjontaa. Se paras kaverikin lähti mukaan. Saatoin näin poistua iltaohjelman jälkeen ja Sähikäinen pääsi pärjäämään myös ilman äitiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti